Demos Helsingin Aleksi Neuvonen: Utelias monitaituri on kova sana tulevaisuudessa

Ajatushautomo Demos Helsingin tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen uskoo, että utelias osaaja pärjää parhaiten tulevaisuuden työelämässä, oli sitten opiskelija, työntekijä tai johtaja.


Miten terveys nähdään yhteiskunnassa? Mitä kaikkea on kokeilukulttuuri? Miten vanhoista kaupungeista tehdään eläviä? Millainen on tulevaisuuden digitaalisesti hyperkytkeytynyt maailma?

Näihin on kulunut ajatushautomon tutkimusjohtajan tämä vuosi. Yhteistä teemoille on se, että työelämä vaikuttaa jokaiseen.

Millaista on tulevaisuuden suomalainen työelämä?

Aleksi Neuvonen uskoo, että työurat muuttuvat paljon kirjavammiksi.

– Ehkä lääkärinä, lakimiehenä tai suutarina voi olla samassa ammatissa läpi työuran. Näyttää siltä, että ihminen vaihtaa yhä useammin työtä. On vähemmän suuria työnantajia, jotka palkkaisivat isoja määriä työntekijöitä kokopäiväisiin työsuhteisiin.

– Merkittävästi nykyistä isompi joukko tekee useampaa työtä rinnakkain – osa omasta tahdostaan. Yhä merkittävämmäksi trendiksi tulevat alle kymmenen henkeä työllistävät mikrotyönantajat. Myös itsensä työllistävien määrä kasvaa, Neuvonen kuvaa.

Tulee lisää mikroluokan töitä, joissa työskennellään yksin vaikkapa toimistotehtävissä tai kerätään aineistoja markkinatutkimusten tapaisesti. Vuokrataan omia asuntoja ja ajoneuvoja, myydään palveluja.

– Näitä töitä on helppoa välittää digitaalisesti ja sopia nopeasti. Niillä voi täydentää toimentuloa, Neuvonen sanoo.

Työllisyys- ja neuvontapalveluja tarjoavat kertovat kuulemma jo nyt parikymppisille, että nämä ehtivät nähdä kolme-neljäkin ammattia.

– Kysymys on se, miten ihmiset löytävät ammatista toiseen. Kouluttaudutaanko seuraavaan vai pitävätkö ihmiset jatkuvasti yllä erilaista monipuolista osaamista? Osalle rakkaasta harrastuksesta voi tulla työ.

– Yksi lähivuosien merkittävä työpari on ihminen ja kone: samaan työprosessiin liittyy se, että osaa käyttää erilaisia teknologisia välineitä – olivatpa ne algoritmeja tai robotteja – ja osaa tulkata tuloksen ymmärrettävästi, Neuvonen kertoo.

”Koulutus ei tähtää enää ammattiin”

Neuvonen pitää mahdollisena, että merkittävä osa korkeakoulutuksesta ei enää tähtää työelämän valmiuksiin ja valmista ammattiin.

Hän uskoo, että erilaisten työharjoittelujen rooli kasvaa. Tähän uskotaan myös Saksassa.

– Voi olla, että opiskelu muuttuu siihen suuntaan, että tehdään tutkintoa täydentäviä osioita. Tutkinnon perusosa taas opettaisi tekemään asioita yhdessä, hankkimaan oman alan uutta informaatiota ja käsitteellistämään asioita, Neuvonen selvittää.

– En näe silti, että koulutus muuttuisi täysin teoreettiseksikaan. Sen pitää tarttua siihen, mitä maailmassa tapahtuu ja yhdistellä eri aloja.

Kasvaako vai väheneekö koulutuksen merkitys, Neuvonen näkee siitä kahdenlaisia merkkejä.

– Kun koulutusta saa esimerkiksi verkossa hirveän paljon aiempaa helpommin, raja muodollisen ja epämuodollisen koulutuksen väliltä häviää. Täyttä tutkintoa ei ehkä edellytetä, mutta pitää pystyä ottamaan joku uusi taito nopeasti haltuun, Neuvonen kuvailee.

Hän kertoo, että Demos Helsingin korkeakouluharjoittelijoista näkee hyvin, miten helposti he pystyvät ottamaan uuden aihealueen haltuun noin kuukaudessa – työskentelemällä sen parissa yhdessä muiden kanssa.

– Yhdysvalloissa moni sanoo, että yliopistokoulutuksen rooli vähenee: fiksu pystyy löytämään yliopistoa nopeamman ja halvemman reitin yhdistelemällä käytäntöä, internetistä löytyvää informaatiota ja esimerkiksi mentorointia.  

Kaikki tämä siis vaatii yhä enemmän peruskoululta? Neuvonen nyökkää.

– Oppilaiden uteliaisuutta pitää pystyä rakentamaan ja ruokkimaan asioilla, jotka eivät suoraan liity oppiaineisiin tai ammattiin, koska on yhä vaikeampaa ennakoida, mikä on relevanttia. Pitää olla taitoa kaivautua asioihin yhä syvemmälle, Neuvonen sanoo.  

Huolestuttavinta hänestä on, miten innottomasti suomalaiset lapset tutkimusten mukaan suhtautuvat kouluun.

– Meillä suoritetaan asioita kiltisti, mutta tekemisessä ei ole paloa.

Tulevaisuudessa vapauden ihannointi on vahvistumassa. Enemmistö ei ole ryhtymässä itsensä työllistäjiksi tai yrittäjiksi, mutta Neuvonen uskoo määrän kasvavan pikkuhiljaa.

”Ryhmänjohtaja, asiantuntija, avoin ja utelias”

Toki johtajiltakin vaaditaan lisää.

– Tulevaisuudessa ihmisiä pitää johtaa osittain yhä enemmän ryhminä. Siinä korostuu se, että ihmiset osaavat tehdä asioita yhdessä.

Tulevaisuudessa johtajalta vaaditaan Neuvosen mukaan asiantuntijuutta, vastuun kantamista, kykyä osoittaa arvostusta, vikkelyyttä ajatella asioita eteenpäin, kykyä purkaa ongelmia, avoimuutta ja rehellisyyttä.

– Tarvitaan myös tietynlaista kykyä taivuttaa omaa näkemystään siihen, minkä näkee motivoivan muita. Muistutan taas uteliaisuuden merkityksestä: johtajan pitää olla kartalla asioista, joista joku muu tiimissä voi tietää paremmin, mutta siitä huolimatta hänen pitäisi olla halukas käyttämään 25 minuuttia siihen, että ottaa itsekin selvää.

Neuvosen mielestä tulevaisuuden johtaja palkitsee antamalla arvostusta ja sen jälkeen vielä enemmän eteenpäin vieviä haasteita.

Opiskelijajärjestötyö antoi perusopit

Neuvonen valmistui lukiosta keskelle 1990-luvun alun lamaa. Hän päätti hankkia yliopistosta hyvän yleiskoulutuksen ja luottaa siihen, että oma juttu löytyisi. Pääaine oli selvä: filosofia.

– Filosofiaan yhdistin sekavan paketin biologiasta sosiaalipsykologiaan, jotka olivat kuitenkin hyviä valintoja. Laman loppuvuosina opiskelijoilla ei tuntunut olevan mihinkään kiire, joten aikaa jäi paljon erilaiseen opiskelija- ja kansalaisjärjestötoimintaan. Minulle se oli tärkeä reitti oppia eri asioita, Neuvonen kertoo.

Hän oppi keskustelemaan asiantuntijoiden kanssa, suunnittelemaan porukalla ja toimimaan erilaisten ihmisten kanssa, pyörittämään hallintorutiineja ja kokouskäytäntöjä sekä näkemään, miten poliittinen päätöksenteko etenee.

Erityisen tärkeältä tuntuu nyt taito toimia erilaisten ihmisten kanssa.

– Jos joutuu jatkuvasti erilaisiin porukoihin tekemään erilaisia asioita, ihminen muovautuu viidessä–kymmenessä vuodessa aika erilaiseksi, kuin jos olisi tehnyt vakioporukalla koko ajan samaa, Neuvonen huomauttaa.

– Kasvatin ympärilleni merkittävän verkoston eri alojen asiantuntijoita. Kun kymmenen vuotta myöhemmin aloimme perustaa Demos Helsinkiä, se ei olisi ollut mahdollista ilman erilaisissa järjestötöissä tutustumiani ihmisiä.

Neuvonen sanoo, ettei ole tehnyt asioita tarkoitushakuisesti, vaan uteliaisuudesta ja innosta.

– En ajatellut, että harrastuksestani tulisi ammatti. Tilaisuudet ovat tulleet vastaan tai niitä on ehdotettu ja niihin on ollut helppo hypätä.

”Välillä raskasta, vaan ei tylsää”

Neuvosen työpöytä ei ole koskaan tyhjä. Hän ei liioin ole koe työssään tylsyyttä.

– Koko ajan on stressiä vähintään terveellä tavalla, mutta työ imee täysin mukaansa. Kun on päässyt vauhtiin, työn lopettaminen on tosi vaikeata.

Neuvonen haluaisi vielä oppia enemmän sitä, miten kertoa työstään monikerroksisia tarinoita ja visualisoida niitä.

Stressiä hän purkaa saunomalla, kokkaamalla, mutta myös keskustelemalla työasioista kavereiden kanssa vapaa-ajalla.

– Ruuanlaitto on mukavaa näpräämistä. Yritän bongata uusia vaikutteita ja reseptejä kirjoista ja ravintoloista. Pilkkominenkin on ihan jännittävää, hän vakuuttaa.

• Teksti: Eija Kallioniemi
• Kuva: Ida Pimenoff