Arjessa
2.3.2017

Nämä 15 asiaa Pekka Haavisto oppi rauhanneuvotteluissa – ja niistä on apua myös työpaikoilla

Maailman konflikteilla on yllättävän paljon yhteistä työpaikkojen kaunojen kanssa. Kansanedustaja Pekka Haavisto on oppinut, että niin rauhanneuvotteluissa kuin elämässäkin tärkeintä on kuuntelun taito.

Pekka Haavisto

1. Konfliktit muistuttavat toisiaan.

“Usein, kun kerron rauhanprosesseista, lääkärit sanovat sen muistuttavan heidän ja potilaan suhdetta. Asianajajienkin mielestä rauhanneuvottelut kuulostavat tutulta, ja taloyhtiöiden isännöitsijät ovat sanoneet sen olevan kuin heidän arkeaan. On kiinnostavaa huomata, että Lähi-idän konfliktin ja taloyhtiön ristiriidan sovittelu saattaa olla samanlaista. Yhteistä on se, että ensin pitää ymmärtää toisen lähtökohdat.”

2. Kyse on tunteista.

“Suurissa neuvotteluprosesseissa mylläävät inhimilliset ja patoutuneet tunteet. Kun israelilaiset tai palestiinalaiset kuulevat toisen vaikka viittaavan johonkin tiettyyn päivämäärään, he saattavat nousta tuolilta ja häipyä, koska se oli heille viimeinen pisara. Paikannimet ja vuosiluvut saattavat olla niin latautuneita symboleja, että olemme alkaneet puhua niistä kiertoilmaisuin. Näin kierrämme tunnereaktiot ja yritämme välttää stereotyyppisiin asetelmiin menemistä.”

3. Kompromissia on maltettava odottaa.

“Rauhanneuvottelut muistuttavat perheriitoja. Toinen aloittaa usein riidan kaikilla niillä vääryyksillä, joita on joskus kokenut. Toinen taas vastaa, että olen kuullut tuon jo tuhat kertaa, enkä enää jaksa kuunnella. Mutta vaikka ihminen on valmis tekemään kompromisseja, hänelle saattaa olla tärkeää aloittaa luennoimalla, että on aina ollut sitä ja tätä mieltä ja mielipiteeni on aina ollut ehdoton. Se myönnytys kompromissiin saattaa tulla viimeisessä lauseessa vasta, kun kaikki periaatteet on lueteltu.”

4. Kaikkien on säilytettävä kasvonsa.

“Olen oppinut, että ihmisten on saatava purkaa tunteensa, koska muuten ei koskaan päästä sinne kompromissiin asti. Monille kompromissista aloittaminen olisi heikkouden merkki. Kasvot pitää saada säilyttää.”

5. Tärkeintä on kuuntelu.

“Suomen kielessä on hieno sana, myötäkuuntelu. Se on empaattista kuuntelua, jossa yritetään samastua toisen kokemukseen ja tarinaan. Sen logiikassa saattaa olla aukkoja, mutta niiden osoittelusta ei voi lähteä. Varhaisella, perusteellisella kuuntelulla hahmotetaan neuvottelun sudenkuopat.”

6. Asetu toisen asemaan.

“Kuulin Porin sovittelutoimistolta kiinnostavan toimintatavan, jota he käyttävät. Kun osapuolet ovat saman pöydän ääressä, sovittelija sanoo molemmille, että nyt olen vuoron perään vartin teidän molempien housuissa. Se hetki, kun ihminen kokee saaneensa jonkun edes hetkeksi puolelleen, on hänelle voimauttava.”

7. Kirkasta viestiä.

“Ennen neuvotteluja kaikkien on kirkastettava viestinsä kärki. Neuvottelijan tehtävä on auttaa molempia osapuolia terästämään argumenttejaan. On neuvottava, että tuossa sinulla on pointti. On vaikea neuvotella, jos osapuolet eivät osaa ilmaista itseään selkeästi. Silloin ei puhuta siitä, mistä kenkä oikeasti puristaa.” 

8. Kovat kokemukset tekevät epäluuloiseksi.

“Usein konfliktit ovat sekava vyyhti asioita, kuten historiaa, nykyistä marginalisoitumista, pelkoa. Suurin ongelma on usein epäluulo. Lupauksiin ja sopimuksiin ei enää uskota.”

9. Älä ota henkilökohtaisesti.

“Neuvottelijaan kohdistuu aina vahvoja tunteita. Olin Hondurasissa, jossa minulle sanottiin, että älä mene intiaanialueelle, ne ovat hulluja. Kun menin sinne, heidän asenteensa oli, että vihdoin joku tulee. Seisoin neljä tuntia kuumalla rinteellä, kun yksi toisensa jälkeen tuli kertomaan, mitä kamaluuksia heille oli tapahtunut. He olivat tosi vihaisia ja aggressiivisia. Neuvottelijasta tulee joskus uhrilammas, joka saa sen kaiken niskaansa. Mutta Hondurasissa menimme sen jälkeen yhdessä jokeen uimaan.”

10. Vastuu pitää kantaa, vaikka se tuntuisi epäreilulta.

“Vastuun kantaminen kuuluu neuvottelijan rooliin. Kun olen keskustellut esimerkiksi islamistien kanssa, he epäilevät lännen agendaa ja ajattelevat, että puheemme demokratiasta ja ihmisoikeuksista on vain puhetta ja että oikeasti haluamme vain lakaista islaminuskon maan päältä. Jos puhun lännen arvoista, he saattavat heittää, että hmm, kerropas lisää vaikka Abu Grabista tai Guantanamo Baysta tai Gazan vaaleista. Ja sitten minä olen se, joka edustaa kaikkea tekopyhää, mitä länsi on tehnyt. Se on vaan hyväksyttävä. Jos näkee sen epäreiluna, ei kanna vastuuta ja alkaa valittaa, että en se minä ollut, on ihan nobody.”

11. Kaikki eivät innostu muutoksesta.

“Työministerinä ollessaan Liisa Jaakonsaari sanoi, että työelämässä on neljä roolia suhteessa muutokseen. Ovat ne, jotka ovat eteenpäin katsovia ja innokkaita. Osa taas välttää hötkyilyä ja tarkkailee aluksi tilannetta, mutta lähtee kyllä muutokseen mukaan, jos vakuuttuu. Kolmasosa taas on asenteellisia ja henkisiä jarrumiehiä. Nämä ryhmät näen myös rauhanprosesseissa. Kysyimme muuten Jaakonsaarelta, että mitä ihmettä, tuossahan on vain kolme ryhmää, mutta puhuit neljästä. Jaakonsaari sanoi, että sitten on vielä pari prosenttia niitä, jotka ovat ihan vaan paskiaisia, ilonpilaajia.”

12. Joillekin ratkaisu on uhka.

“Yleensä jotkut hyötyvät konfliktin jatkumisesta, oli kriisi mikä tahansa. Usein he vehkeilevät ja myrkyttävät ilmapiiriä. Heidän asemansa saattaa perustua konfliktiin, koska he ovat esimerkiksi lukutaidottomia eivätkä pääsisi johtajiksi rauhan aikana. Ihmissalakuljettajat ja asekauppiaat vaurastuvat. On tärkeää tunnistaa nämä kriisien hyötyjät.”

13. Menestystarinat tuovat toivoa.

“Kriisissä on hyvä kertoa vastaesimerkkejä, onnistumisen tarinoita. Suomen historia on tässä aarreaitta. Meillä on sodat, vuoden 1918 tapahtumat, evakot eli maansisäiset pakolaiset, ja silti kansallisen yhtenäisyyden synty.”

14. Muistamalla ja unohtamalla on selvitty.

“Suomella on ollut unohduksen politiikka. Esimerkiksi evakot eivät ulkopoliittisen tilanteen takia saaneet surra kunnolla kokemaansa vääryyttä. Meillä ei ole ollut sovintokomissioita, kuten Etelä-Afrikassa. Vaikea kysymys, onko vääryyksien muistaminen vai unohdus parempi asia. Näinkin on selvitty. Tärkeää on, että suurta epäoikeudenmukaisuutta ei jää pinnan alle kuplimaan.”

15. Ketään ei saa jättää ulkopuolelle.

“Kaikki konfliktit ovat minusta seurauksia jonkun ryhmän marginalisaatiosta. Ketään ei saa jättää ulkopuolelle, muuten kattila kiehuu yli. Olen oppinut tunnistamaan ne tulella olevat kattilat jo etukäteen. Jostain ryhmästä puhutaan itsepintaisesti, että he eivät kuulu meihin, olisi parempi, että he menisivät muualle tai heitä ei lainkaan olisi. Siinä konsepti sopalle, joka ennemmin tai myöhemmin palaa hellalle.”


  • Teksti: Veera Luoma-aho
  • Kuva: Touko Sipiläinen


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje