Ajassa
26.4.2017

Sivistysyhteiskunta 2117, osa 4:
Tiitu Takalon sarjakuvat ovat tärkeää sivistystyötä

Palkittu sarjakuvapiirtäjä Tiitu Takalo käsittelee teoksissaan sekä suuria historiallisia teemoja että arkoja henkilökohtaisia aiheita. Sivistyksen kartuttamiseen hän suhtautuu tee-se-itse-asenteella.

Tiitu Takalo
Tiitu Takalon teokset syntyvät Tampereen Tammelassa. Päässä on Suomen sarjakuvaseuran ansioituneelle sarjakuvantekijälle antama Puupäähattu.


Ikkunalaudalle asetellut purkit pursuavat kyniä. Viereisellä pöydällä on avoin mustepurkki, jonka viereen on roiskunut mustaa väriä. Tiitu Takalo kastaa kynän musteeseen ja alkaa värittää piirustuspöydällä olevan sarjakuvasivun ruutuja.

Olemme Takalon kodin yhteydessä olevassa työhuoneessa. Se sijaitsee Annikin puutalokorttelissa, Tampereen Tammelassa. Paikka tunnetaan muun muassa Annikin runofestivaalista, jota on järjestetty korttelin sisäpihalla useana vuonna.

Nykyään se on monille tuttu Takalon vuonna 2014 ilmestyneestä sarjakuvaromaanista Minä, Mikko ja Annikki, joka voitti muun muassa Sarjakuva-Finlandian ja vuodesta 1944 asti jaetun Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

Hattu
Minä, Mikko ja Annikki -teos toi Sarjakuva-Finlandian ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Puupäähattu myönnettiin menestyksekkäästä urasta sarjantekijänä.

Lisäksi Takalo on saanut parhaille sarjakuvantekijöille myönnettävän Puupäähatun. Menestys ei ole ihme. Takalo on yksi Suomen taitavimpia sarjakuvantekijöitä. Piirustusjälki on kaunista ja kuvakerronta niin sulavaa, että katse leijailee ruudusta toiseen.

Aihevalinnatkaan eivät ole mitä tahansa kolmen ruudun kepeää vitsailua. Minä, Mikko ja Annikki on esimerkiksi noin 240-sivuinen järkäle, joka kertoo Tampereen teollistumisen historian, Annikin puutalokorttelin tarinan ja siinä sivussa vielä sen, miten Takalo ja hänen puolisonsa löysivät toisensa ja päätyivät asumaan Annikkiin. Historia ja nykyisyys nivoutuvat taitavasti yhteen.

Kunnianhimon tasosta kertoo se, että Takalo työsti kyseistä sarjakuvaromaania kolmen vuoden ajan. Alkuvaiheessa hän kävi osa-aikaisesti päivätöissä, mutta loppumetreillä työviikko oli seitsemänpäiväinen ja työpäivät kymmentuntisia.

Työ vei sarjakuvantekijän jääkaudelle asti

Jopa moni itseään sivistyneenä pitävä mieltää sarjakuvat lasten viihteeksi. Tampereen kaupungin kirjapalkintoraatikin väitteli kuulemma siitä, voiko kyseisen tunnustuksen antaa sarjakuvalle. Takalo sanoo, että hän itse törmää enää harvoin taidemuotoaan koskeviin ennakkoluuloihin.

– Se johtuu siitä, että elän kuplassa. Ympärilläni on ihmisiä, jotka lukevat sarjakuvia ja tietävät, että niiden piirtäminen on jonkun työ, ja että ne voivat olla aikuisille suunnattuja.

Välillä tuo kupla kuitenkin puhkeaa.

– Olin kerran kirjamessuilla myymässä sarjakuvakirjoja, kun tiskille tuli kaksi ihmistä, joille sanoin, että tässä olisi kotimaista sarjakuvaa. He vastasivat: ”voi kun meidän pojat on jo niin vanhoja, että he eivät enää lue sarjakuvia”. Siinä tiivistyi monien asenne: pojat lukevat sarjakuvia, kunnes täyttävät 14 vuotta. Sen jälkeen he eivät niitä enää lue, koska sarjikset ovat lapsille.

Se on Takalon mielestä harmi, sillä sarjakuvat ovat aikuisillekin hyvä tapa sivistyä. Hän ottaa esimerkiksi Art Spiegelmanin Holokaustia käsittelevän, Pulitzer-palkitun Maus-teoksen sekä Keiji Nakazawan Hiroshiman pojan.

– En ole erityisen kiinnostunut toisesta maailmansodasta, mutta niiden ansiosta innostuin itse lukemaan lisää aiheesta. Näissä teoksissa on mukana myös tunnetaso, ei vain faktataso. Se kiinnostaa minua aina historiallisissa jutuissa.

Takalo sivistyy itsekin paneutuessaan historiallisiin aiheisiin. Esimerkiksi Minä, Mikko ja Annikki vei tekijänsä aina jääkaudelle asti.

– Lähdin pohtimaan, miksi kotini on rakennettu. Sitä kautta pääsin teollistumiseen ja Tampereen kasvuun 1800-luvulla. Mietin, miksi juuri Tampere eikä joku muu saman kokoinen kylä. Syy tähän on Tammerkoski, jonka muovasi jääkausi. Kotini on siis täällä jääkauden ansiosta.

Kirja
Takalo ei halua olla tiedonhankinnassa vain netin varassa. Jos pitää esimerkiksi piirtää auto, hän saattaa etsiä mallin vanhasta tietosanakirjasta.

Sekä tietoa että tekoja tarvitaan

Takalon ensimmäiset sarjakuvat julkaistiin 2000-luvun alussa kopiokoneella monistetuissa omakustannelehdissä, joita myytiin muun muassa punk-keikoilla ja alakulttuuritapahtumissa. Tee-se-itse-ajattelu näkyy yhä esimerkiksi siinä, miten hän suhtautuu itsensä sivistämiseen.

– Minulla ei ole akateemista koulutusta, enkä ole teoreettinen ihminen. Koen silti, että olen sivistynyt. Jos en tiedä tarpeeksi jostakin aiheesta, alan tutkia sitä.

Takalon mielestä koulutus on osa sivistystä, mutta sen ei tarvitse aina olla jonkin instituution tuottamaa. Tärkeintä on asenne ja halu sivistyä: se, että on kiinnostunut maailmasta ja siitä, mitä oman navan ulkopuolella tapahtuu.

Pelkällä tiedollakaan ei silti pitkälle pötkitä. Takalo sanoo, että joidenkin täytyy myös tehdä asioita.

– Olin aikoinaan mukana feministien toiminnassa. Kaikki muut siellä olivat yliopistolta ja puhuivat kirjoista, joita en ollut lukenut. Mietin, voinko olla mukana, kun olen niin sivistymätön. Ystäväni lohdutti minua ja sanoi, että jonkun täytyy piirtää tutkimusmateriaalia näille akateemiselle ihmisille. Joku tekee vielä gradun 2000-luvun alun omakustannesarjakuvien naiskuvasta.

Lopulta näin kävikin, ja Takalon sarjakuvat päätyivät akateemisen tutkimuksen kohteeksi.

Selviytymistarina muuttuu sarjakuvaksi

Juuri nyt Takalon piirustuslaudalla on teos, jossa ei sukelleta jääkauteen tai maailmanhistoriaan muutenkaan. Aihe on hyvin henkilökohtainen. Takalo värittää uutta sivua Memento Mori -sarjakuvaan. Se alkaa joulukuusta 2015, jolloin hän sai aivoverenvuodon.

Piirros
Nyt työn alla on omaelämäkerrallisen sarjakuvan sivu, jossa Takalo ja hänen puolisonsa kohtaavat sairaalan teho-osastolla.

Omaelämäkerrallista selviytymistarinaa on nyt kasassa yli 30 sivua ja Takalo julkaisee sitä blogissaan parin viikon välein, muutama sivu kerrallaan.

Haastattelun tekohetkellä työn alla on kohtaus, jossa hänen puolisonsa Mikko tulee ensimmäiselle vierailulle sairaalan teho-osastolle. Vaikka Takalo on aina ammentanut aiheita omasta elämästään, tilanne on nyt tavallista haastavampi.

– Tähän asti hahmot ovat olleet vain sairaanhoitajia, lääkäreitä ja ambulanssihenkilökuntaa, eli tuntemattomia ihmisiä. Se ei ole aiheuttanut kauheasti mitään tunteita. Mutta nyt kun piirsin kohtaamista täällä teho-osastolla, tajusin että liikutaan ihan eri tunnetasolla.

Asian ajatteleminenkin saa Takalon huokaisemaan syvään. Hän ei silti epäröi kertoa rankoista henkilökohtaisista kokemuksistaan julkisesti.

– Voin koko ajan itse valita, mikä on liikaa. Kukaan ei pakota piirtämään ruutua, jossa minulle laitetaan teho-osastolla katetri. Piirrän sen silti. Haluan kuvata sitä, millaista sairaalassa on. Yhtäkkiä joku vain tulee ja vetää housut jalasta. Siellä on aivan arkipäivää sorkkia ihmisen virtsaputkia.

Sivistys ja hyvinvointi eivät kohtaa

Vakava omakohtainen sairastuminen sai Takalon näkemään hyvinvointiyhteiskunnan nurjan puolen. Hätätilanteessa hoito kyllä toimi erinomaisesti, mutta jälkikäteen oli hankalampaa. Aivoverenvuoto aiheutti väliaikaisen työkyvyttömyyden ja Takalo joutui taistelemaan saadakseen lääkärin suosittelemaa kuntoutusta.

– Se oli todella työlästä. Huomasin, että sairastuneen ihmisen pitäisi pystyä olemaan tosi vahva, jotta hän saa sitä hoitoa, joka hänelle kuuluu.

Takalon mukaan hoidosta jäävätkin usein paitsi juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, vakavasti sairaiden lisäksi esimerkiksi päihdeongelmaiset. Vaikka terveydenhuoltoa pidetään perinteisesti hyvinvointivaltion tehtävänä, hänen mielestään ongelma liittyy tiiviisti myös sivistysyhteiskuntaan.

– Meillä on hirveästi tutkimustietoa esimerkiksi aivoverenvuodon, masennuksen ja narkomanian hoidosta, mutta resursseja ei silti ohjata sinne.

Sivistysyhteiskunnan tuottama tutkimustieto ja hyvinvointivaltion käytännöt eivät siis kohtaa. Takalo uskoo, että syynä tähän on raha.

– Hyvinvointivaltiota on ajettu alas 90-luvun lamasta asti. On vähennetty sekä lääkäreiden että mielenterveyspuolen resursseja. Sitten ihmetellään, kun tulee ääri-ilmiöitä kuten kouluammuskeluita. Minua se ei ihmetytä yhtään. Ihmiset voivat niin huonosti.

Epäoikeudenmukaisuuteen pitää reagoida

Entäpä sitten sivistysyhteiskunta? Millaisena Takalo näkee sen nykytilan? Hän kertoo, ettei kokenut vielä vuosi sitten sivistystä uhatuksi.

– Sitten Yhdysvaltoihin tuli presidentti, joka voi laukoa täysin sivistymättömiä juttuja ja se on ihmisille ok. Meidänkin kulttuurissamme ihmiset nimittelevät toisiaan sekä politiikassa että sen ulkopuolella, eikä siihen puututa. Sivistys on hyvää käytöstä ja nyt huonoa käytöstä katsotaan läpi sormien. 

Takalo toivookin, että sivistyneistö pyrkisi rohkeammin haastamaan nykytilanteen. Muuten toivottomuus voi vallata ihmiset.

– Silloin alkaa tuntua, että emme pysty vaikuttaman tähän tilanteeseen. Se on hirveän huono tunne, sillä ihmiset jotka eivät voi vaikuttaa ympäristöönsä, ovat ylipäänsä vähemmän kiinnostuneita yhteiskunnallisesta toiminnasta.

Mikä siis ratkaisuksi?

– Jos näkee esimerkiksi rasistista käytöstä yleisellä paikalla, jokaisen pitäisi puuttua siihen. Muuten se on rasismin kohteena olevalle viesti, että kaikki hyväksyvät asian. Tiedän, että puuttuminen ei ole helppoa, mutta rohkeutta tarvitaan. Aina tulee parempi olo, jos reagoi vääryyksiin.

Tulevaisuudessa ymmärretään yksilöllisyyttä

Vaikka sivistysyhteiskunnan nykytilassakin riittää työsarkaa, visioidaan silti vielä sadan vuoden päähän. Millainen on vuoden 2117 sivistysyhteiskunta? Takalo toivoo, että silloin ymmärretään paremmin yksilöiden erot.

– Ihannemaailmani on sellainen, jossa ihmisiä ei määritellä etnisen perimän, sukupuolen tai iän mukaan. Yksilöiden välillä on enemmän eroja kuin esimerkiksi sukupuolten. Minun sivistyneessä maailmassani ei sanota, että ”siihen tuli joku mies”, vaan että ”siihen tuli joku ihminen”.

Takalo uskoo, että sadan vuoden päästä ei esimerkiksi enää puhuta naistaiteilijoista tai tutkijoista – kuten nykyään yhä tehdään.

– Se on ihan käsittämätöntä! Vielä 1990-luvulla vastasin toimittajien kysymyksiin siitä, miten teoksiini vaikuttaa se, että olen nainen. Nyt se tuntuu aika turhalta.

Millaisia uudet identiteetit sitten ovat, jos esimerkiksi sukupuoleen ja ihonväriin perustuvista luokitteluista luovutaan? Miten Takalo määrittelisi itsensä?

– Olen sanonut monesti, että olen pohjoisen havumetsävyöhykkeen asukas. Maantiede on vaikuttanut kaikkeen ympärilläni: arkkitehtuuriin, kulttuuriin ja luontoon. Se on vaikuttanut identiteettiini enemmän kuin se, että olen suomalainen.

  • Teksti: Valtteri Väkevä
  • Kuvat ja video: Liisa Takala


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje