Ajassa
23.3.2017

Sivistysyhteiskunta 2117, osa 3:

Ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen uskoo, että sivistykseen satsaaminen pelastaa maailman

Palmujen siimeksessä ilma on kostea ja lämmin. Hiki nousee iholle ja puiden lehdille tiivistyneet vesipisarat ropisevat hiljakseen aluskasvillisuuden sekaan. Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan palmusalissa on trooppinen tunnelma, vaikka ulkona eletään vielä lopputalvea.

Markku Ollikainen
Professori Ollikaisen mukaan sivistysyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta on olennaista, että päätöksenteko muuttuu nykyistä avoimemmaksi.

Eksoottisten kasvien seassa kävelee ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen. Hän tutkii työkseen sitä, miten markkinataloutta voisi ohjata kohti kestävää kehitystä. Kyseisen talous- ja ympäristötieteitä yhdistelevät tieteenalan ansiosta ovat syntyneet esimerkiksi ideat päästökaupasta ja haittaveroista keinoina korjata ympäristöongelmia.

Nyt olemme kuitenkin kutsuneet Ollikaisen keskustelemaan sivistysyhteiskunnasta ja sen tulevaisuudesta. Ensin silti pari sanaa ympäristöasioista.

Palmujen sijaan luvassa on räntää


Lämpimässä kasvihuoneessa seisoessa mieleen tulee väkisinkin takavuosilta tuttu termi ”kasvihuoneilmiö”, jota käytettiin kuvailemaan ilmaston lämpenemistä. Ollikaisen mukaan tätä sanaa ei enää juurikaan kuule.

– Nykyään puhutaan ilmastonmuutoksesta, mikä on paljon parempi ilmaisu. Kasvihuoneilmiö tarkoittaa vain hiilidioksidin määrän nousemista, kun taas ilmastomuutos pitää sisällään kaikenlaiset muutokset, professori sanoo.

Niitä onkin luvassa. Ollikaisen mukaan jo lähitulevaisuudessa maapalloa uhkaa yhtäällä aavikoituminen, toisaalla tulvat. Kaikki tämä johtuu päästöjen määrän kasvusta, joka taas nostaa maapallon lämpötilaa ja johtaa muun muassa edellä mainittuihin ikäviin seurauksiin.

Vaikka lämpimässä palmuhuoneessa on varsin mukava viettää iltapäivää, Ollikainen muistuttaa, että Suomen luontoon ei ole luvassa palmuja.

– Ilman päättäväisiä toimia ilmasto lämpenee meillä 30 vuodessa sen verran, että Jyväskylän korkeudelle tulee Keski-Euroopan ilmasto. Tammi ja pyökki alkavat kasvaa ja kuusi katoaa. Muutoksen vauhtia kuvaa se, että muuttolinnut etenevät joka vuosi yhden kilometrin kohti pohjoista.

Markku Ollikainen 2
Ilmaston lämpenemisen myötä kuusen kaltaiset havupuut ja pohjoisen perinteiset eläinlajit joutuvat ahtaalle. Markku Ollikaisen mielestä menetämme silloin jotakin korvaamattoman ainutlaatuista.

Moni talvea vihaava pitää ilmaston lämpenemistä positiivisena asiana. Heille Ollikaisella on ikäviä uutisia.

– Talvet lämpenevät Suomessa suhteessa enemmän kuin kesät, mutta se tarkoittaa sitä, että hyvä talvi menee pois ja tilalle saadaan räntäsateinen loskatalvi. Myös kesän sademäärät kasvavat jatkossa.

Ympäristöasiat kiinnostavat nyt päättäjiä


Tulevaisuus näyttää synkältä, mutta onneksi Ollikainen ja hänen kollegansa yrittävät vaikuttaa asioiden kehitykseen. Professori saapui haastatteluun suoraan Eduskunnasta, jossa hän oli talousvaliokunnan kuultavana. Kyseinen visiitti liittyi hänen työhönsä Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajana.

– Tehtävämme on antaa tieteeseen perustuvaa neuvontaa politiikan tekijöille, kuten hallitukselle ja eduskunnalle. Nyt työn alla on hallituksen energia- ja ilmastostrategia, ja useimmat valiokunnat ovat pyytäneet meitä arvioimaan sitä.

Nykyään ympäristöekonomistin mielipiteitä halutaankin kuulla. Ollikainen kertoo, että tietoisuus ympäristöasioista on vuosien saatossa parantunut ja asenteet muuttuneet suopeammaksi.

– Muistan kun puhuin vuonna 1984 ensimmäisen kerran päästökaupasta juristeille suunnatussa tilaisuudessa. Sanoin, että Saimaa voisi esimerkiksi olla alue, jossa voisi harkita tällaista menettelyä veden laadun parantamiseksi. Kuuntelijat tyrmäsivät ehdotuksen heti sanomalla, että Suomen perustuslaki kieltää sellaisen. Niistä ajoista on onneksi tultu pitkälle.

Ollikaisen mukaan etenkin Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 muutti ympäristöasioita positiiviseen suuntaan.

– EU pystyy katsomaan asioita maiden intressien yläpuolelta ja miettimään yhteistä hyvää yksittäisen maan edun sijaan. Se muutti Suomen käytäntöjä todella paljon. EU on tuonut meille paljon hyviä asioita, ja tämä on yksi niistä.


Sivistys on sydämen asia


Mutta liittyvätkö ympäristöasiat tämän juttusarjan varsinaiseen teemaan, eli sivistykseen ja sivistysyhteiskuntaan? Siitä otetaan pian selvää, mutta selvennetään aivan ensimmäiseksi termit. Sivistysyhteiskunnasta Ollikaisella on selkeä mielikuva.

– Mielestäni sivistysyhteiskunta kykenee avoimeen älylliseen keskusteluun kaikista haasteista joita se kohtaa ja hyödyntää saatavissa olevan tiedon niin tieteestä kuin muualtakin. Politiikkaa tehdään keskustelemalla avoimesti ja huolellisesti ennen kuin tehdään päätökset.

Professorin mukaan sivistysyhteiskunnalle on toki ominaista tieteen ja tutkimuksen vaaliminen. Itse sivistyksen määritteleminen on hankalampaa, mutta onnistuu pienen pohdinnan jälkeen.

– Kyllähän sivistys näin tutkijan näkökulmasta tarkoittaa oppineisuutta ja sofistikaatiota. Se on traditioiden ymmärrystä ja tuntemista, sekä tarvittaessa niiden rikkomista tai vaalimista. Voisi ajatella, että sivistykseen kuuluvat myös sydämen sivistyksen asiat, hyvä käyttäytyminen ja kaikki muut hyveet, jotka liitetään hyvään elämään.


Sivistynyt huomioi ympäristön


Juuri edellä mainittu sydämen sivistys on syy siihen, miksi tietoisuus ympäristöasioista on Ollikaisen mielestä olennainen osa sivistystä.

Sivistyneisyyteen kun kuuluu vastuullinen käyttäytyminen ympäröivää maailmaa kohtaan.

– Ei se voi olla vain kapea-alaista tietämystä perinteisistä humanistisista teemoista. Nekin laajentuvat, ja olemme nähneet ympäristöasioiden nousun vaikkapa ympäristöestetiikan ja kirjallisuuden ekokritiikin muodossa.

Markku Ollikainen 1
Ympäristöekonomistin mukaan Suomeen ei ole luvassa samanlaisia trooppisia olosuhteita kuin Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan palmuhuoneessa, jossa tämä kuva on otettu.

Nykyään kieltämättä huomaa, että ympäristötietoisuus on yhä useammalle tapa osoittaa omaa sivistyneisyyttään. Yksityisautoilua häpeillään ja harva jakaa esimerkiksi lihansyöntikuvia sosiaalisessa mediassa. Ollikaisen kuplassaan tämä muutos ei kuitenkaan juuri näy.

– Liikun aika militanttien ihmisten parissa. Meidän opiskelijamme ovat ympäristötietoisia jo kouluun tullessaan ja tekevät muutenkin ympäristön kannalta hyviä henkilökohtaisia valintoja.

Ympäristöekonomian pariin hakeutuukin professorin mukaan ”maailmanparantajiksi” luokiteltavia ihmisiä, joille tyypillistä on esimerkiksi eläinrakkaus ja toimiminen ympäristöjärjestöissä.


Humanismi on hyvää bisnestä


Ollikainen on huolissaan paitsi maailman, myös sivistysyhteiskunnan tulevaisuudesta. Syynä ovat etenkin yliopistoihin kohdistuneet leikkaukset.

– Onko akateemista ihmistä, joka ei olisi huolissaan kaiken tämän jälkeen? Viimeisten 15 vuoden ajan on syöty pohjaa kaikelta, ja etenkin humanististen ja yhteiskuntatieteellisten aineiden sorto on silmiinpistävää.

Sama trendi näkyy Ollikaisen mukaan sekä Suomessa että ulkomailla. Kollegat ovat huolissaan niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassa. Kaikkialla halutaan, että akateeminen maailma palvelisi yhä enemmän teollisuutta ja elinkeinoelämää.

Tieteellisen tutkimuksen sijaan panostetaan yhä enemmän puolisoveltaviin opintoihin, ja siirtyminen liike-elämästä tuttuun tulosjohtamiseen voimistaa Ollikaisen mielestä entisestään tätä negatiivista kehitystä. Ajatellaanko koulutuspäätöksiä tehdessä siis liikaa rahaa?

– Minun puolestani saa ajatella, mutta sitä ei saisi ajatella väärin. Nyt luullaan, että leikkaamalla koulutuksesta saadaan rahaa johonkin muuhun. Valitettavasti leikataankin rahaa siitä, millä voitaisiin tehdä rahaa tulevaisuudessa. Koulutus olisi ajateltava investointina tulevaan tietoon ja osaajiin.

Erityinen karhunpalvelus on Ollikaisen mielestä humanistisilta aloilta karsiminen.

– Silloin katoavat kulttuurin ja perinteiden tutkimus, jotka ovat hyvän liiketoiminnan olennaiset palikat. Niiden myötä menee kyky sopeuttaa asioita vallitseviin oloihin ja pitkien linjojen ymmärrys. Tämä taas tarkoittaa, että ei synny yhtä hyvää liiketoimintaa kuin ennen.


Sivistys pelastaa maailman


Mutta onko meillä varaa olla huolissamme sivistysyhteiskunnan tulevaisuudesta ja yliopistojen määrärahoista, kun ovella on kohta paljon vakavampia uhkia – esimerkiksi koko planeetan elinkelpoisuutta uhkaava ilmastonmuutos?

Ollikaisen mielestä on.

– Meillä on jo olemassa tekninen potentiaali, jolla saataisiin hiilidioksidipäästöt alas. Ongelmana on nyt politiikan tekeminen, eli kansainvälisten sopimusten aikaansaaminen ja yhteisen kollektiivisen tahdon luominen. Niillä taas ei ole mitään tekemistä luonnontieteellisen tutkimuksen kanssa, vaan ne ovat yhteiskuntatieteiden ja humanistisen tutkimuksen asioita.

Siksi näihin aloihin panostaminen auttaisi Ollikaisen mukaan ratkaisemaan isoja maailmanlaajuisia ongelmia. Toimiva sivistysyhteiskunta voisi siis pelastaa hyvässä tapauksessa koko maailman.

– Klassiset tieteet ovat sivistyksen kantavat alat. Ei kuihduteta niitä, Ollikainen vetoaa.

Otetaan mallia muista Pohjoismaista


Miten sivistysyhteiskunta sitten pelastetaan ja miten sitä pitäisi lähteä rakentamaan, kun katsotaan aina sadan vuoden päähän tulevaisuuteen? Ollikainen kehottaa ensin tutkailemaan muita Pohjoismaita.

– Mehän ollaan täällä Suomessa aikamoinen takapajula ja muita Pohjoismaita kulttuurisesti hirveästi jäljessä. Eräs opettajatuttuni sanoi, että kun hän tuli Ruotsista Suomeen, tuntui kuin oltaisiin menty 15 vuotta ajassa taaksepäin.

Ja miten tämä 15 vuoden takamatka kurotaan kiinni?

– Ensin pitäisi miettiä, miten esimerkiksi Suomi ja Ruotsi eroavat toisistaan. Tai Suomi ja Tanska. Missä on isoja eroja? Niitä on aika monessa asiassa, mutta sanoisin, että sekä Ruotsi että Tanska satsaavat radikaalisti enemmän tieteeseen, Norjasta nyt puhumattakaan.

Ollikainen haluaisikin laittaa koulutusjärjestelmän remonttiin ja opiskelijoille paremmat kannustimet.


Myös yhteiskunnan pitää muuttua


Kuten aiemmin mainittiin, sivistysyhteiskunta ei tarkoita pelkkää tiedon ja tutkimuksen vaalimista. Siihen kuuluu koko yhteiskunnan toimintamalli ja se, miten ongelmia ratkaistaan. Ollikaisen mielestä juuri tällä saralla kaivattaisiin eniten muutoksia.

–  Kaipaan yhteiskuntaan lisää avoimuutta. Päätöksentekoa pitäisi demokratisoida. Se antaisi meille moniarvoisen yhteiskunnan, joka taas on se ilmapiiri ja kasvualusta, josta syntyy asiallisia progressiivisia ratkaisuja.

Ollikaisen mukaan Suomessa tuijotetaan kuitenkin yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä liikaa isoja vanhoja rakenteita, eikä nähdä mitä kaikkea uutta aluskasvustosta puskee.

– Näiden jäykkien rakenteiden murtaminen olisi tosi tärkeää. Ne ulottuvat aina asumisen ratkaisuista ja kaavoituksesta ihan kaikkeen mitä elämässä tehdään. Joillekin ryhmille on yhä olemassa hirmuisia etuja, joista pidetään kiinni kynsin hampain.

Ollikainen näkeekin, että tämän kulttuurin muutos on välttämätön tulevaisuuden sivistysyhteiskunnan kannalta. Hän uskoo, että murros myös tapahtuu. Näin on käynyt aiemminkin ja tulee käymään jatkossakin.

– Esimerkiksi 20 vuotta sitten päättäjät saivat tehdä likimain mitä tahansa. Eduskunta eli kuin pellossa ja poltti rahaa, eikä kukaan katsonut perään. Tapahtui asioita, jotka eivät voisi toteutua missään sivistysyhteiskunnassa. Muutos on aina hidas, mutta täysin välttämätön, jotta pääsemme yhteiskuntana eteenpäin.


  • Teksti: Valtteri Väkevä
  • Kuvat ja video: Liisa Takala

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje