Ajassa
13.7.2017

Sivistysyhteiskunta 2117, osa 7:

Mikael Jungnerin mielestä sivistyksestä on tullut suorittamista

Viestintätoimiston toimitusjohtajana nykyisin työskentelevä Jungner uskoo, että tulevaisuuden sivistysyhteiskunnassa arvostetaan enemmän vuorovaikutustaitoja kuin kirjaviisautta. Työelämässä taas säännöt ja hierarkiat vaihtuvat tunteisiin ja intuitioon.

jungner-3 1000px
Vaikka Mikael Jungnerilla on paljon ajatuksia siitä, millainen on hyvä yhteiskunta, hän ei kaipaa takaisin politiikkaan. ”Ehkä joskus”, Jungner kommentoi.


Kaikkihan Mikael Jungnerin tietävät. Koko kansalle hän tuli tutuksi viimeistään ryhtyessään Yleisradion toimitusjohtajaksi vuonna 2005.

Jungnerin meriitteihin kuluu muun muassa se, että hänen aikanaan Yle alkoi viedä sisältöjään nettiin. Moni naureskeli hankkeelle, mutta joutui myöhemmin myöntämään, että Jungner oli oikeassa ja osasi nähdä tv-sisältöjen siirtymisen verkkoon paljon ennen muita.

Ylestä Jungner siirtyi vuonna 2010 politiikkaan ja vaikutti esimerkiksi SDP:n puoluesihteerinä. Tuolloin hän muun muassa poistatti työhuoneestaan oven avoimemman johtamiskulttuurin nimissä.

Helmikuusta 2015 lähtien Jungner on ollut viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja ja vähemmän julkisuudessa kuin aiemmissa työtehtävissään. Ennakkoluulottomat tempaukset jatkuvat silti yhä: viime joulukuussa hän ehdotti, että suomen kieltä pitäisi uudistaa koneiden paremmin ymmärtämään muotoon esimerkiksi etsimällä vaihtoehtoja ”sanojen pääteviidakolle”.

Kyseinen Facebook-päivitys sai paljon mediahuomiota ja lehdissä naureskeltiin ”jungnerilaiselle uudiskielelle”, jossa sanottaisiin ”minä mennä koulu”.

Sivistys polkee paikallaan

Nyt olemme kutsuneet ennakkoluulottoman ajattelijan puhumaan sivistyksestä ja työelämän tulevaisuudesta. Haastattelupaikka on symbolinen. Olemme Café Engelissä, Senaatintorin laidalla. Ympärillä kohoavat sivistysyhteiskunnan maamerkit, kuten Helsingin yliopiston päärakennus, Kansalliskirjasto, Valtioneuvoston linna ja Helsingin Tuomiokirkko.

Kahvilan pöydissä istuu muutama läppärityöläinen, jotka lienevät niin sanotun uuden työn edustajia. Jungnerilla on sanansa sanottavana siitäkin, mutta puhutaan kuitenkin ensin sivistyksestä.

– Suomessa arvostetaan tällä hetkellä sivistyksen suhteen vääriä asioita. Siitä on tullut rutiini, jota suoritetaan. Mennään oopperaan kuuntelemaan jotain, mikä on määritelty nuotilleen satoja vuosia sitten, Jungner kritisoi.

Hänen mielestään sivistyksen pitäisi olla muuttuva ja elävä asia, mutta tällä hetkellä se on Suomessa lähinnä ikivanhojen mallien kopioimista.

– Mielestäni sivistystä on esimerkiksi Yhdysvaltain itä- ja länsirannikoilla tapahtuva ajattelu, josta syntyy jotain ihan uutta, uusia oivalluksia. Joissakin paikoissa tehdään sivistystä ja joissakin kopioidaan sitä. Suomessa suurin osa kansasta on kopiointipuolella, ja se on sääli.

Millä tavalla meidän pitäisi sitten jatkossa sivistää itseämme? Jungner uskoo, että tulevaisuudessa perinteisen kirjaviisauden kurssi laskee entisestään ja sen tilalle tulevat empatiakyvyt.

– Näen, että uusi sivistyksen mitta liittyy siihen tapaan, jolla ihmiset ovat kanssakäymisissä toistensa kanssa. Se ulottuu small talkista siihen, että halutaan ymmärtää toisia ja toisaalta kerrotaan oma tunnetila sellaisena kuin se on.

Kaupungit pelastavat sivistyksen

Tulevaisuuden sivistysyhteiskunnassa tarvitaan siis ainakin empatiaa ja sellaista ajattelua, joka luo uusia oivalluksia. Miten niitä saataisiin meille Suomeen?

Jungnerin mielestä uudenlaisen sivistysajattelun tärkein edellytys on kaupungistuminen: se että tietyllä alueella asuu riittävästi ihmisiä. Vain isoissa joukoissa ihmiset voivat vapautua muiden odotuksista ja ajatella uudella tavalla.

– Kävin kouluni Vaasassa. Se oli silloin pieni paikka, joka määritteli kaikkien roolit ja luonteet ihan pienestä asti. Siellä oli käytännössä mahdotonta luoda itsensä uusiksi. Yhteisö asetti raamit, joista oli vaikea päästä irti.

Isoissa kaupungeissa asiat ovat toisin.

– Kun pääkaupunkiseudulla asuu 1,5 miljoona ihmistä, he voivat vapautuvat toisten odotuksista ja muuttua, eikä se aiheuta suuria ongelmia. Käytännön merkkejä tästä on esimerkiksi se, että ruoalla on väliä ja ravintolassa syöminen on elämys. Tai se, että homostelu on ok. Ne ovat merkkejä ympäristöstä, jossa sivistys kasvaa ja syntyy.

Yritykset ovat tulevaisuuden sivistysyhteiskunnan tekijöitä

Onko perinteisillä instituutioilla sitten mitään tekemistä uuden ajan sivistysyhteiskunnan kanssa? Jungner ei laske tässä asiassa ainakaan valtion varaan.

– Minun näkökulmastani valtiovalta on tällä hetkellä halvaantunut. Siihen on syynä krooninen velkaantuminen, uudistusten monimutkaisuus ja poliittinen peli. Sen myötä valtion kyky ohjata Suomea on heikentynyt huomattavasti.

Jungnerin mukaan valtion paikan ovat ottaneet elinvoimaiset seudut, kuten Helsinki ja Tampere. Tehokkaimmin Suomea muuttavat kuitenkin yritykset.

– Futuricen ja Reaktorin kaltaiset yritykset ovat määritelleet työyhteisön vuorovaikutuksen uudelleen ja levittävät sen ilosanomaa. Nyt myös perinteiset yritykset ovat lähteneet kopioimaan sitä mallia.

Ja miten tämä liittyy sivistysyhteiskuntaan? Jungner sanoo, että kyse on pohjimmiltaan tasa-arvoisemmasta tavasta jakaa tietoa.

– Perinteinen malli on se, että menet opinahjoon, jossa lahjakkaimmat ja fiksuimmat pääsevät pisimmälle. Heille annetaan siellä salaisuus, jota he sitten työssään jakavat. Sitten ovat ihmiset, jotka eivät jaksa tai halua opiskella ja tekevät suorittavampaa työtä. He ikään kuin seuraavat näitä valaistuneita. Tämä muurahaispesähierarkia on nyt muuttumassa sellaiseksi, jossa porukka luo vuorovaikutuksessa jotain uutta.

Jungner uskookin, että tulevaisuuden sivistysyhteiskunnassa ihmiset ratkovat ongelmia ja tekevät töitä tasa-arvoisina.

– Uuden sivistyksen mittari on mielestäni se, miten ihmiset saadaan tekemään asioita yhdessä.

jungner-2 1000px.
Jungner saapui haastatteluun vespalla. Hänen työpaikkansa Kreab muutti alkukesästä uusiin toimitiloihin kuvassa näkyvän Aleksanterinkadun varrelle.

Kohti antiikin Kreikkaa

Jungnerin mukaan elämme kuitenkin vielä ”teollista mutterivaihetta”, jossa sivistys on kaapattu osaksi ”loputonta hierarkioiden merta”. Tulevaisuudessa tieto liikkuu vapaasti ihmisten välillä.

– Halutessaan kaikki tietävät kaiken. Prosessit ovat avoimia ja niihin voi osallistua halutessaan, mutta ei ole pakko. Jokaisella on siis mahdollisuus vaikuttaa. Siinä on vähän samaa kuin niissä kiiltokuvissa, joita on maalattu antiikin Kreikasta, jos unohdetaan orjat ja muut.

Sivistyksen hierarkioiden häviämisestä on jo nähtävissä merkkejä. Jungner ottaa esimerkiksi työttömät tohtorit.

– Joku kymmenen vuotta sitten oli itsestään selvää, että jos luet tohtoriksi, pääset puikkoihin. Tässä ajassa tohtorin arvo ei tarkoita samalla tavalla mitään. Esineellistetyn ja kaavoihin kangistuneen sivistyksen merkitys on romahtanut. Aiemmin riitti, jos viittasit ahkerasti ja teit mitä käsketään. Silloin yhteisö piti sinusta huolta, mutta nyt ei olekaan enää niin.

Yksilön kannalta on kuitenkin lohdullista, että erilaiset todellisuudet elävät rinnakkain.

– Meillä on yhä myös monta perinteistä urapolkua, joita pitkin voit edetä ja menestyä. Ja sitten on tämä uusi siinä rinnalla. Se on yhteiskunnan kannalta lohdullista. Vaikka kehitys jauhaa maailmalla, Suomen ei tarvitse olla etunenässä, kunhan napataan jossain vaiheessa kiinni mahdollisuuksista.

Kanit ulos häkistä!

Vaikka uusi ja vanha malli elävät nyt rinnakkain, muutos on Jungnerin mielestä ennen pitkää väistämätön.

– Sen voima lähtee siitä, että se kumpuaa ihmiselle lajityypillisestä tavasta tehdä asioita ja olla vuorovaikutuksessa. Teollisen ajan tehokkuus oli kahle, joka pakotti ihmiset tietynlaiseen tapaan toimia. Nyt se kahle on kuitenkin jäämässä taakse, mikä näkyy niin koulutuksessa kuin työssä.

Monet kokevat tämän muutoksen ahdistavana. Pahimmillaan perinteiset vakaat organisaatiot kaatuvat, ja vakityöt vaihtuvat projektisilppuun. Jungnerin mielestä ei pitäisi ahdistua, vaan iloita vapaudesta.

– On hassua, että tämä ahdistaa monia. Minua se innostaa. Toisaalta jos kymmenen sukupolvea suomalaisia on opetettu häkkikaneiksi ja nyt ovet avataan, niin vaatiihan se aikaa, että uskallat tulla ulos.

Häkkikaneja on toisaalta helppo ymmärtää. Elämä häkissä on kenties tylsää, mutta toisaalta turvallista. Ruoan saanti on varmaa ja ulkoiset uhkatekijät minimissään. Uudessa maailmassa asia ei ole näin. Sen myöntää myös Jungner. Hän toteaa, että kaikki kanit eivät välttämättä pärjää häkin ulkopuolella.

– Uusi maailma rakentuu oma-aloitteisuudelle. Se on ominaisuus, jota kaikilla ei ole. Valitettavasti kuljemme koko ajan kohti meritokratiaa, jossa omilla ansioilla saa enemmän kuin ennen. Se on haastava polku ja on iso riski, että ihmiselle itselleen aletaan sälyttää vastuuta omasta pärjäämisestä.

Jungner haaveileekin yhteiskunnasta, joka korostaisi yksilönvapautta, mutta ei jättäisi vastuuta menestymisestä yksilön harteille.

– On tärkeä tarjota kaikille hyvän elämän edellytykset, vaikka et olisi perinteisesti katsottuna tuottava ihminen. Se ei tarkoita vain asuntoa ja ruokaa, vaan myös sitä, että voit matkustaa ulkomaille sekä käydä elokuvissa ja konserteissa.

Kansanluonne on rikki

Millainen ihminen sitten pärjää tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnassa? Jungner sanoo, että tarvitsemme oma-aloitteisuuden lisäksi haastattelun alussa mainittua empatiaa – sitä että osaamme ottaa muut ihmiset huomioon ja toimia heidän kanssaan.

Yhteisöllisen toiminnan sijaan meillä arvostetaan kuitenkin tällä hetkellä enemmän yksilösuorituksia. Tämä näkyy Jungnerin mukaan arvostetuimpien ammattien listoilla, joiden kärkipäässä keikkuvat aina lentäjät, kirurgit ja muut yksilösuorituksiin perustuvat työt.

Hän harmittelee myös sitä, että tunteisiin suhtaudutaan Suomessa välinpitämättömästi tai väheksyvästi. Sen lisäksi Jungner haluaisi eroon sääntöuskovaisuudesta. Hän muistelee lukeneensa tutkimuksen, jonka mukaan jopa 70 prosenttia suomalaisista kokee sääntöjen noudattamisen tärkeäksi osaksi minäkuvaansa.

Nämä kolme kansallista luonteenpiirrettä – yksilösuoritusten arvostaminen, empatian puute ja sääntöuskovaisuus – vaikeuttavat Jungnerin mukaan menestymistämme uudenlaisessa maailmassa.

– Tämä paletti oli tosi kova juttu vielä 90-luvulla ja varmasti yksi Suomen menestyksen syistä. Silloin pärjäsivät kaikki prosessien hiomiseen erikoistuneet yritykset, kuten Nokia. Mutta tässä kompleksisessa maailmassa se ei enää toimi.

Tietoverkot ja globalisaatio ovat ajaneet maailman tilanteeseen, jossa suomalaisten perinteinen tapa toimia on lähinnä riippakivi.

– Vuorovaikutus on lisääntynyt eksponentiaalisesti ja se tapahtuu dynaamisessa systeemissä. Se tarkoittaa sitä, että maailmassa on syy-seuraussuhde, mutta sen näkee vasta jälkikäteen, ei etukäteen. Tällaisessa maailmassa sääntöorientoitunut, faktoihin pohjaava malli ei toimi. Et näe mitä voi tapahtua, joten sinun pitäisi voida luottaa intuitioon, tunteisiin ja vuorovaikutukseen.

jungner-4 1000px
Mikael Jungnerin mielestä sivistys ei voi tarkoittaa kiveen hakattuja totuuksia, sillä jokainen sukupolvi määrittelee sivistyksen merkityksen uudelleen.

Suomi voisi näyttää muille närhen munat

Mikä siis ratkaisuksi? Miten muuttaa suomalaista kansanluonnetta? Jungnerilla on tarjota resepti tähänkin. Ensimmäinen lääke on kansainvälistyminen: tarvitsemme Suomeen ihmisiä maailmalta tuomaan uusia ajatuksia.

Sen lisäksi tarvitsemme sallivuutta. Jungner nostaa hyväksi esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain, joka oli hänen mielestään jopa isompi asia koko Suomelle kuin avioliittoon aikoville vähemmistöjen edustajille. Se toi kaivattua moninaisuutta.

Ja sitten tarvittaisiin vielä vähän tottelemattomuutta. Sitäkin on kuulemma luvassa.

– Olen todella optimistinen sen suhteen, mitä peruskoulussa nyt tapahtuu. Siellä on menossa tottelemattomuuden ja kyseenalaistamisen nostaminen. Tunteet ovat nyt jopa tärkeämpiä kuin faktat. Muutenkin siellä on hippimäinen ja anarkistinen meno.

Kaiken tämän lisäksi meidän kannattaisi panostaa vielä tiedon vapaaseen liikkumiseen ja aiemmin mainittuun moderniin versioon antiikin Kreikan ideaalista.

– Jos kaikki paukut laitettaisiin tähän vuorovaikutuksen symmetriaan, se olisi juttu, joka aiheuttaisi vallankumouksen. Suomi on siinä mielessä hienossa asennossa, että se on perusteiltaan hemmetin tasa-arvoinen ja vuorovaikutus on todella mutkatonta. Jos täällä saisi itämään näitä ajatuksia, Suomi näyttäisi närhen munat lähes kaikille kansakunnille, Jungner visioi.

  • Teksti: Valtteri Väkevä
  • Kuvat ja video: Liisa Takala


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje