Ajassa
22.5.2017

Sivistysyhteiskunta 2117, osa 5:
Tulevaisuudessa sivistyminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen

Mika Aaltonen on entinen huippujalkapalloilija, josta tuli tulevaisuudentutkija. Hän uskoo, että tulevaisuuden sivistysyhteiskunnan rakentamiseen tarvitaan perusteltuja, uusia ja rohkeita visioita.

Mika Aaltonen_Suomi100
Mika Aaltonen on menestynyt monella elämän osa-alueella. Ensin hän oli huippujalkapalloilija, nyt tutkija, jolla on laajat kansainväliset verkostot.


Haastattelun pitäisi alkaa, mutta meillä on pieni ongelma: haastateltava on kadonnut jonnekin. Istumme valokuvaajan kanssa kahdestaan Helsingin yliopiston Kaisa-kirjaston kahvilassa, jonka tiskillä tutkija Mika Aaltonen vielä hetki sitten oli hakemassa kahvia kanssamme.

Pienen odottelun jälkeen Aaltonen ilmestyy pöytään paksu kirja kädessään: hän on tehnyt tällä välin ex-tempore-ostoksia kirjakaupan kahvilassa. Kotiin lähtee teos, joka käsittelee Alvar Aallon uraa kuvataiteilijana.

Yllättävä kirjaostosreissu sopii hyvin Aaltosen elämänfilosofiaan: hän pyrkii kehittämään joka päivä sekä kehoaan että mieltään. Nyt mukaan tarttui siis lisäravinnetta aivoille.

Aaltonen on onnistunut tavoitteessaan ja saavuttanut molemmilla edellä mainituilla osa-alueilla hyviä tuloksia.

Monet muistavat hänet entisenä ammattijalkapalloilijana, joka edusti Suomea maajoukkuetasolla vuosina 1982–1994. Aaltonen pelasi yhden kauden Inter Milanissa ja oli ensimmäinen suomalainen, joka teki sopimuksen Italian korkeimmalla sarjatasolla pelaavan joukkueen kanssa. Uransa aikana Aaltonen ehti pelata myös muun muassa Bologna FC:ssä ja Hertha Berlinissä.

Futisuran ohessa maisteriksi

Samalla kun Aaltonen potki palloa maailman viherkentillä, hän piti kiinni periaatteestaan ja kehitti henkistä puoltaan. Aaltonen opiskeli ensin itsensä maisteriksi ja sai ammattilaisuransa ohessa tehtyä lähes valmiiksi väitöskirjansa Turun kauppakorkeakouluun.

Jalkapallon pelaaminen huipputasolla ei ole mitään harrastelua. Miten ihmeessä sen ohessa on mahdollista opiskella?

– On se mahdollista. Harjoitukset vievät vain kaksi tai neljä tuntia päivässä, ja ihminen on tuolloin vielä nuori, pirteä ja hyväkuntoinen. Kaikki riippuu siitä, miten sen loppuajan käyttää. Toki on olemassa iso sosiaalinen paine, että aikansa käyttäisi jollakin toisella tavalla, Aaltonen toteaa.

Jalkapallosta puhutaan usein älykkölajina. Aaltosen mielestä se ei kuitenkaan suoraan valmenna akateemiselle uralle, sillä kentällä tarvitaan aivan erilaista älykkyyttä kuin yliopistomaailmassa.

– Pelinä jalkapallo on kyllä fiksu, kun siinä on niin paljon muuttuvia osia: tekniikkaa, fysiikkaa, taktiikkaa ja useita erilaisia ihmisiä.

Huippuyliopistoissa törmää historiaan

Aaltosen akateemista uraakin on leimannut kansainvälisyys. Hän on muun muassa ollut vierailevana tutkijana kolmessa eri yliopistossa: London School of Economicsissa, Pariisin CNAMissa ja gregoriaanisessa yliopistossa Roomassa.

Näissä opinahjoissa eurooppalainen sivistys ja sen pitkä historia ovat läsnä. Aaltonen kertoo, että CNAMissa esimerkiksi ylpeillään usein sillä, että Ranskan vallankumous alkoi sieltä.

– Roomassa taas tapasin useita katolisen kirkon futuristeja. Keskustelu gregoriaanisen säätiön puheenjohtajan kanssa alkoi, kun hän laittoi gregoriaanisen kalenterin pöydälle ja kertoi, että tämä kehitettiin tuossa viereisessä rakennuksessa. Sitten aloimme puhua jesuiittojen doktriinista.

Aaltonen kuuluu brittiläiseen Royal Society of Arts -järjestöön ja on sen Itämeren alueen osaston perustaja.

– Kyseessä on 260 vuotta vanha valistusorganisaatio, jonka jäseniä ovat olleet muun muassa Karl Marx ja Adam Smith. Näin he aloittavat oman esittelynsä ja kysyvät sitten, että mitä annettavaa sinulla on meille?

Katse tulevaisuuteen

Aaltonen tunnetaan akateemisessa maailmassa etenkin tulevaisuudentutkijana. Väiteltyään kauppatieteiden tohtoriksi hän johti viisi vuotta Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen laitoksen Helsingin toimistoa.

Tällä saralla hän on tehnyt pitkään yhteistyötä tanskalaisen Rolf Jensenin kanssa. Jensen julkaisi vuonna 1999 The Dream Society -nimisen bestseller-teoksen, joka nosti hänet yhdeksi maailman tunnetuimmista tulevaisuudentutkijoista.

– Tapasimme seminaarissa, jossa olimme molemmat puhumassa. Menin kiittämään häntä ja kerroin, että puhe oli sekä viihteellinen että näkemyksellinen. Sanoin, että olet tainnut lukea lingvisti A.J. Greimasia. Rolf totesi, että olen ainoa ihminen, joka on sanonut näin. Siitä meidän yhteistyö sitten lähti.

Aaltonen ja Jensen ovat kirjoittaneet yhdessä kaksi kirjaa: Mr & Mrs Future ja 5 suurta kysymystä (2012) ja The Reneissance Society (2013). Tällä hetkellä he kehittelevät taas uutta konseptia, jossa visioidaan tulevaisuuden maailmaa.

– Puhumme siinä kahdesta asiasta. Ensimmäinen on ”battlefields of tomorrow” ja toinen ”engines of the future”. Esittelemme kolme taistelukenttää, joilla taistelua ihmisten, yritysten ja valtioiden välillä tulevaisuudessa käydään. Pohdimme, mitkä ovat ne koneet, välineet, tapahtumat, asiat ja ihmiset, jotka tulevaisuutta muokkaavat, Aaltonen kertoo.

Mika Aaltonen_pöydän ääressä
Aaltonen ei usko ideaalisiin ratkaisuihin, joita voisi soveltaa missä päin maailmaa tahansa. Aina pitää ottaa huomioon paikallinen konteksti.

Nyt menee kompleksiseksi

Aaltonen ei ole tulevaisuudentutkijan leimasta erityisen innoissaan. Mieluummin hän puhuisi tässä haastattelussa esimerkiksi kompleksisuudesta. Siis mistä?

– Kompleksisuus tarkoittaa sitä, että ei ajatella tulevaisuuden olevan jossakin tuolla kaukana huomenna. Tulevaisuus on tässä hetkessä, niissä valinnoissa ja päätöksissä, joita me koko ajan tehdään.

Kompleksisuuteen liittyy Aaltosen mukaan olennaisesti kontekstuaalisuus ja aika-paikka-sidonnaisuus. Hän ottaa esimerkiksi johtamiskirjallisuuden, jossa näitä asioita ei useinkaan huomioida.

– Niissä teoksissa esitetään ideaalisia ratkaisuja tilanteisiin, ja usein nämä ratkaisut tulevat Yhdysvaltojen itä- tai länsirannikolta. Sitten asioita sovelletaan eri puolilla maailmaa kaikilla aloilla samalla tavalla. Lopulta tulee pää kipeäksi, kun ei se juttu toimikaan meillä niin hyvin.

Sivistystä ei ole ilman taloutta ja yhteiskuntaa

Kompleksisuuden kautta Aaltonen lähestyy tämänkin haastattelun teemaa, eli sivistystä ja sivistysyhteiskuntaa.

– En halua käydä idealistista keskustelua, jossa puhutaan pelkästä sivistyksestä. Minulle on tärkeää, että keskustelu käydään kontekstin sisällä, hän linjaa.

Näin tapahtuukin. Kun Aaltoselta kysyy, mitä sivistys hänen mielestään on, tutkija piirtää ensin sormellaan kahvilan pöytään kolme ympyrää. Ne ovat sivistys, talous ja yhteiskunta. Nämä kaikki ovat Aaltosen mukaan riippuvaisia toisistaan, eikä vain yhteen ”siiloon” kannata keskittyä.

Sitten seuraa pitkä puheenvuoro Suomen talouden alamäestä: huoltosuhteen heikkenemisestä, velkaantumisesta ja vientiteollisuuden vanhanaikaisesta rakenteesta.

Aaltosen mukaansa huono taloudellinen kehitys johtuu osittain jähmeistä rakenteista: instituutioista ja intressiryhmistä, jotka pitävät omista eduistaan kiinni ja estävät kipeästi tarvittavan muutoksen. Tästä päästään lopulta sivistyksen merkitykseen. Sivistyneistö nimittäin on se taho, joka voisi edistää yhteiskunnan muutosta.

– Tämän kaltaisen järjestelmän muuttamiseksi tarvitaan ulkopuolisia tiedonlähteitä ja riippumattomia kriittisiä ajattelijoita, Aaltonen summaa.

Hän toteaa kuitenkin, että asioiden muuttaminen on sivistyneistölle hyvin vaikeaa. Sen ovat huomanneet tutkijat ja yliopistoväki niin Suomessa kuin ulkomailla

– Instituutiot, liitot ja suvut ovat paaluttaneet asemansa niin syvälle historiaan, että ei aina löydy sellaista argumenttia, jolla niiden mielen saisi muuttumaan.

Sivistysyhteiskunta ottaa kansalaiset mukaan

Millainen sitten olisi Aaltosen unelmien sivistysyhteiskunta, jos hän saisi toivomansa muutokset läpi? Aaltonen sanoo, että se perustuisi ennen kaikkea rehellisyydelle, avoimuudelle ja kriittisyydelle. Sivistyneessä yhteiskunnassa pitäisi pystyä keskustelemaan yhdessä myös vaikeista asioista.

– Kuten Locke sanoi, läpinäkyvyys ja oikeudenmukaisuus ovat ne arvot, joiden varassa yhteiskunta voi kehittyä. Ensin tulee rehellisyys ja läpinäkyvyys, mistä seuraa hyvinvointi. Ei niin, että tavoitellaan ensin kasvua ja voittoa, ja siitä seuraisi hyvinvointi.

Skarpattavaa olisi Aaltosen mukaan etenkin päätöksenteossa.

– Meille on perustettu edustuksellisen demokratian mandaatilla instituutioita, jotka tekevät asioista päätöksiä, sen sijaan että ihmiset voisivat tehdä päätöksiä omasta elämästään. Kyse on melkeinpä demokratian illuusiosta. Se taas on vaikuttanut siihen, että ihmiset eivät koe enää politiikkaa omakseen.

Aaltonen toteaakin, että yhteiskunnan uudistumisen kannalta olisi tärkeää ottaa kaikki ihmiset mukaan.

– Mielestäni ihmisiltä voidaan kysyä muutakin, kuin että kuka tanssii tai laulaa parhaiten. Heiltä voi kysyä ihan asiakysymyksiä heidän omasta elämästä.

Aaltonen on työskennellyt pitkään saksalaisen Stefan Berghaimin kanssa, joka johtaa ihmisten elämänlaadun parantamiseen keskittynyttä think tankia. He ovat pohtineet muun muassa hyvän yhteiskunnan rakennetta. Sieltä tulee termi ”seldom heard voices”. Se tarkoittaa ihmisiä, joiden ääni ei yleensä päätöksenteossa kuuluu. Saksassa heitä on jo otettu mukaan päättämään asioista, mutta meillä Suomessa on vielä työtä tehtävänä.

– Otetaan esimerkiksi vaikkapa suomalainen eläkejärjestelmä, jossa päätöksentekijät ovat yli 50-vuotiaita miehiä. Itse järjestelmässä ovat kuitenkin mukana miehet, naiset ja eri sukupolvet. Ei se ole olemassa vain eläkeläisille. Kestävä ratkaisu olisi sellainen, jossa olisivat mukana monenlaiset ihmiset.

Sitten laitetaan asia kontekstiin. Aaltonen linjaa, että ideaalinen sivistysyhteiskunta on sosiaalisesti ja moraalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta, jonka ensisijainen tavoite ei ole talouskasvu, vaan kestävällä pohjalla oleva kasvu.

– Silloin ollaan lähellä sivistysyhteiskunnan ideaalia.

Huimia tulevaisuudenvisioita tarvitaan

Lopuksi katsomme vielä sadan vuoden päähän tulevaisuuteen. Miltä suomalainen sivistysyhteiskunta näyttää tuolloin? Aaltonen toteaa, että näin pitkälle ennustaminen on vaikeaa jopa tulevaisuudentutkijalle, sillä muuttujien määrä kasvaa valtavaksi.

– On kuitenkin tärkeää, että pohditaan oikeasti pitkiä näkymiä. Jos ajattelemme vain kvartaali, vuosi tai vaalikausi kerrallaan, me itse asiassa työnnämme nykyhetkeä eteenpäin sellaisenaan. Jos haluamme erilaista, pitää keksiä millainen se erilainen olisi.

Aaltonen ottaa esimerkiksi science fictionin, joka on kuvitteellisilla tulevaisuudennäkymillään muokannut ihmisten mielikuvitusta. Tämä taas on johtanut oikeisiin keksintöihin. Autot eivät vieläkään lennä, mutta lähes jokaisella on jo taskussaan videopuheluihin soveltuva puhelin.

Toisena esimerkkinä toimivasta tulevaisuuden visiosta hän mainitsee kommunistisen manifestin.

– Se määritteli valtavan massan arjen, ja oli siksi niin vaikuttava teos. Se osoitti, kuinka tärkeää on osuva, perusteellinen ja faktapohjainen esitys siitä, millaista elämää elämme nyt ja millaista meidän pitäisi elää jatkossa.

Mika Aaltonen_Kaisa-talossa
Aaltosen mielestä jokaisen sukupolven pitäisi selvitä haasteistaan niillä resursseilla, jotka sillä on käytössä, eikä siirtää ongelmia eteenpäin lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Haastaja katsoo peilistä

Millaisia visioita me sitten tarvitsemme matkallamme kohti vuoden 2117 sivistysyhteiskuntaa? Mistä aiheesta pitäisi nyt kirjoittaa manifesti? Aaltosen mielestä yhteiskunnan suurin tulevaisuuden haaste on kestävä kehitys.

– Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa kovin vastustaja katsoo aamulla peilistä. Me olemme taistelleet tauteja ja petoja vastaan, mutta nyt pitäisi pystyä elämään, kuluttamaan ja tekemään töitä niin, että planeetta pysyy pystyssä. Kaikki organismit jotka tuhoavat ympäristönsä, tuhoavat lopulta myös itsensä.

Välttyäksemme tuholta tarvitsemme Aaltosen mukaan juuri sivistystä. Jotta uudistuksia voi tapahtua, tarvitaan tiedostavia ja tietäviä kansalaisia.

– Tieto auttaa yksilöjä tekemään päätöksiä, jotka ovat perustellumpia ja kestävämpiä sekä hänen itsensä että yhteisön kannalta.

Aaltonen uskookin, että näemme sivistyksen saralla vielä huimia kehitysloikkia.

– Tulevaisuudessa oppiminen on yhtä luontevaa kuin hengittäminen, ja ihmisten osaaminen tulee siitä elämästä mitä he elävät. Opiskelu ei tapahdu enää niinkään koulujen ja muiden instituutioiden sisällä, vaan arjessa, Aaltonen ennustaa.

  • Teksti: Valtteri Väkevä
  • Kuvat ja video: Liisa Takala



Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje