Ajassa
4.12.2017

Sivistysyhteiskunta 2117, osa 12:
Kari Mäkinen: Inhimillinen Suomi kantaa vastuunsa

Arkkipiispa näkee sadan vuoden päässä vastuullisen Suomen, joka on mukana vähentämässä globaalia eriarvoisuutta ja edistämässä inhimillisiä arvoja.


Kari Mäkinen_suomi100
Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan puhuttaessa marginaaliin joutuneista uhkana tai taakkana huoli kohdistuu enemmistön hyvinvointiin, ei osattomaksi jääneisiin.

Ketjun varassa roikkuva laivan pienoismalli on tehnyt pitkän matkan Chilestä Suomeen, kaltereiden takaa kappelin kattoon. Huolellisesti viimeistelty puutyö muistuttaa ajankohdasta 1970-luvun alussa, jolloin pohjoinen valtio tarjosi turvan toiselta puolelta maapalloa karkotetulle ja paenneelle vajaalle 200 ihmiselle.

Tiedossa ei ole, miten pienoismallin rakentajalle kävi: kidutettiinko poliittinen vanki hengiltä vai onnistuiko hän pakenemaan kenraali Augusto Pinochetin hirmuvallan alta.

Isäntä lähtee ja laiva jää

Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan laivan toi arkkipiispan taloon Turun kauppakorkeakoulun professori Luis Alvarez. Lahja on kiitollisuudenosoitus chileläispakolaiset avosylin vastaanottaneelle Suomelle. Alvarez oli kuusivuotias uuteen maahan tullessaan. Vaikka muu perhe myöhemmin palasi Chileen, hän jäi.

Varsinais-Suomessa varttunut Alvarez kertoo ajatuksistaan Ilta-Sanomien haastattelussa tammikuussa 2016:

”Tajusin, kuinka etuoikeutettu sitä on ollut, kun on saanut käydä koulua Suomessa ja vieläpä hyvää koulua. Vanhemmat voi olla timpureita tai miljardöörejä ja voit silti mennä yliopistoon sisään ja saada saman koulutuksen. Kun miettii koko maailmaa, se on suuri etuoikeus.”

Laiva jää paikalleen kappelin kattoon Turun Agricolankadulle, kun Mäkinen kesällä 2018 pakkaa työhuoneen seiniä kiertävän tuhansien niteiden kokoelmansa muuttolaatikoihin ja siirtää kirjahyllyt virka-asunnosta yksityiseen kotiinsa.

Inhimillinen hätä sai kasvot

Eläköitymisen kynnyksellä on hyvä hetki pohtia, miten Suomi on muuttunut Mäkisen papinuran aikana, erityisesti viimeisinä vuosina, jolloin hän on ottanut kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin evankelis-luterilaisen kirkon ylimmän johtajan asemassa.

— Pakolaisuudesta ja maahanmuutosta keskusteltiin myös 2010, jolloin aloitin arkkipiispana. Sävyt ja sisällöt olivat kuitenkin paljon vaimeampia kuin nyt. Toki tiesimme esimerkiksi sen, että Välimeren maissa on paljon paperittomia, mutta aihe ei kiinnostanut, koska ongelma ei koskettanut Suomea.

Kari Mäkinen_lähikuva2
Arkkipiispa näkee turvapaikan hakijoiden määrän kasvun muuttaneen suomalaista yhteiskuntaa sekä myönteisesti että kielteisesti.

Pian katajaisen kansan oli kuitenkin pakko herätä horroksesta, kun Euroopan unioni sopi yhteisvastuusta, jonka mukaan vuonna 2015 alueelle tulleet 1,2 miljoonaa turvapaikanhakijaa jaettiin eri maihin. Pakolaisia Eurooppaan oli tietysti tullut aiemminkin, vaan ei koskaan yhtä suurta määrää lyhyessä ajassa.

Suomi oli ennen kokemattoman haasteen edessä, kun nopealla tempolla oli järjestettävä vastaanotto 32 500:lle köyhyyttä, sotia ja mielipidevainoja paenneelle ihmiselle.

Ajankohtaislähetyksiin ilmestyi kuvia Välimereen hukkuneista ihmissalakuljetusten uhreista, ja eri foorumeilla alettiin pohtia, voiko bussinkuljettajana työskentelevä sikhi pitää turbaania, tai haittaako islaminuskoisen lähihoitajan huivi tehtävän hoitamista.

— Pakolaisuus tuli keskelle arkeamme, ja inhimillinen hätä sai kasvot, Mäkinen kiteyttää.

Epäluulon politiikkaa ja puhetta

Arkkipiispan mielestä turvapaikanhakijamäärän yllättävä kasvupiikki on vaikuttanut suomalaiseen yhteiskuntaan sekä myönteisesti että kielteisesti. Yhtäällä kansalaiset ovat aktivoituneet auttamaan tulokkaita ja tekemään vapaaehtoistyötä, toisaalla poliittiset päättäjät ja viranomaiset ovat koventaneet otteita ja kiristäneet linjaa.

— Vapaaehtoistyössä olemme saaneet näköalan toisenlaisiin kulttuureihin ja huomanneet, että tulijat ovat ytimeltään samanlaisia ihmisiä kuin me – arvoineen, ambitioineen, tarpeineen ja tunteineen.

—Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää, miksi perheen yhdistämistä ja oikeusapua on vaikeutettu. Poliittisten päätösten heijastama kova ja sulkeutunut Suomi ei ole se näkymä, jota haluan katsella.

Mäkinen lisää, että epäluulo on juurtunut paitsi poliittisiin päätöksiin myös julkisuuden puhetapaan, jossa turvapaikanhakija tarkoittaa samaa kuin turvallisuusriski.

— Turvallisuushuolen sijasta puheen painopiste olisi asetettava oikeudenmukaisuuteen ja ihmisarvoon. Ratkaisu ei ole kontrollin lisääminen vaan turvaverkkojen vahvistaminen.

Historiasta voi oppia

Epäluottamuksen lietsominen sekä ulkoisilta uhilta suojautumisen ja sisäänpäin kääntymisen tarve ovat arkkipiispan mielestä outoja ilmiöitä historiansa vakainta vaihetta elävässä oikeusvaltiossa.

Hän kiittää vanhempiensa sukupolvea, joka rakensi verovaroilla kustannettavan koulutusjärjestelmän, sosiaaliturvan, eläkejärjestelmän sekä terveydenhuollon.

Mäkinen huomauttaa, ettei suomalaisen yhteiskunnan kehityksen moottorina ole ollut itsekäs oman edun tavoittelu vaan yhteinen motivaatio tarjota jokaiselle mahdollisuus ottaa paikkansa yhteiskunnassa syntyperään, sukupuoleen, ihonväriin ja varallisuuteen katsomatta.

— Onko muistimme näin lyhyt? Olemmeko unohtaneet, mitä tapahtui 1930- ja 1940-luvuilla, kun kansallisia erityispiirteitä korostaneet populistiset liikkeet nousivat?

Nyt kun samantapaiset ideologiat taas leviävät Euroopassa, olisi tärkeä ymmärtää, miten kohtalokkaita seuraukset voivat olla, kun vedotaan kansalliseen erityisyyteen ja suhtaudutaan torjuvasti muihin.

— Historian ei tarvitse toistua, mutta siitä voi oppia, arkkipiispa toteaa.

Saarnastuolista someen

Paitsi yhteiskunnallisen keskustelun sisältö ja sävyt, myös kommentoinnin rytmi ja foorumit ovat Mäkisen lähtiessä eläkkeelle jotain muuta kuin ensimmäisinä vuosina arkkipiispaksi vihkimisen jälkeen.

Toimenkuva ei aluksi sisältänyt mukanaoloa sosiaalisessa mediassa, mutta nyt Twitterin ja Facebookin uutisvirta päivittyy jatkuvasti massiivisen kirjoituspöydän päälle telakoidun läppärin näytöllä.

— Sosiaalinen media on muuttanut vuorovaikutuksen reaaliaikaiseksi, ja asioihin odotetaan välitöntä reaktiota. En ole kovinkaan ketterä Facebookissa ja Twitterissä, mutta osallistun keskusteluun aina silloin, kun se tehtäväni kannalta on tärkeää.

Kun samaa sukupuolta olevien avioliitto tuli Suomessa mahdolliseksi 1.3.2017, arkkipiispa kommentoi Facebook-päivityksessään:

”Tänään ajattelen erityisesti teitä, joille avioliiton mahdollisuus nyt avautuu. Olen oppinut teiltä paljon Jumalan antaman elämän ja Jumalan antaman rakkauden rikkaudesta ja moninaisuudesta. Kiitän Jumalaa teidän olemassaolostanne.”

Ujosti ja hiljaisesti uskovat

— Siitä olen tietysti iloinen, että seksuaalivähemmistöjen yhteiskunnallinen asema on viime vuosina mennyt aina vain parempaan suuntaan. Avioliittokysymyksessä painopiste on siirtynyt yhteiskunnan ratkaisuista kirkon ratkaisuihin, ja sitä keskustelua nyt käydään.

Tasavertaisen avioliittolain aikaansaamisesta arkkipiispa voinee kiittää omaa aktiivisuuttaankin, vaikka ei maallisen vallan edustaja olekaan.

Mäkisen sukupuolivähemmistöjen oikeuksia puolustavista kannanotoista eivät tietysti kaikki ole pitäneet. Puritaanien närkästys on ruuhkauttanut esimerkiksi eroakirkosta.fi-sivuston välittömästi ulostulojen jälkeen.

Toisaalta arkkipiispan mielipiteet ovat tuoneet evankelis-luterilaisiin seurakuntiin uusia jäseniä ihmisistä, jotka haluavat olla osa kristillistä ja suvaitsevaista yhteisöä.

Valtavirta kulkee kuitenkin kirkosta ulos. Esimerkiksi vuonna 2016 lähtijöitä oli 50 000 ja tulijoita 17 000. Kirkkoon kuului 72 prosenttia väestöstä. Mäkisen mukaan tilanne on pysynyt pitkään samanlaisena.

— Tietysti pitää katsoa peiliin ja miettiä, missä kohdassa on parantamisen varaa. Ilmeisesti olemme onnistuneet monissa asioissa, koska näinkin suuri osa kansasta kuuluu kirkkoon. Ihminen haluaa kuulua yhteisöön, jonka toiminnalla on merkitystä.

Mäkinen lisää, että vain osa uskonnollisuudesta toteutuu kirkon seinien sisällä. Esimerkkinä hän mainitsee suuren suosion saavuttaneen pitkäperjantain Via Crucis -kulkueen.

— Suomalainen uskonnollisuus on luonteeltaan ujoa ja hiljaista. Se on sisäinen tunne, josta ei kauheasti selvin päin puhella, Mäkinen tiivistää.

Peruspilareina pyhä ja toivo

Pyhä. Toivo. Kaksi hengellistä ulottuvuutta, joita ilman ihmiskunta ei Mäkisen mukaan tule toimeen. Mutta mitä kauniit sanat oikeastaan tarkoittavat?

— Pyhä on jotain, jonka edessä ihminen tuntee perimmäistä nöyryyttä ja riippuvuutta. Pyhän kokemus saattaa yhtä hyvin olla pyhässä tilassa, esimerkiksi kirkossa tai tuossa työhuoneeni viereisessä kappelissa, mutta yhtä hyvin pyhän taju voi tulla luontokokemuksessa.

— Pyhä merkitsee aina sellaista, että ihminen havaitsee oman rajallisuutensa ja tunnistaa ilmiöitä, joita ei voi hallita eikä hyödyntää. Pyhän edessä kumarrutaan nöyrästi, ei nöyristellen, kuten vallan edessä.

Kari Mäkinen_lähikuva
Mäkinen pitää toivon perustana sitä, että yhteiskunnallisia epäkohtia korjataan rohkeasti. Toivo kumpuaa hänen mielestään myös yksinkertaisista arjen hetkistä, kuten lasten iltapuuron keitosta.

Entä mihin toivo voi perustua?

Onko meillä oikeasti toivoa, kun ilmastonmuutoksen tiliin lasketut myrskyt yltyvät yhä tuhoisammiksi ja globaalin talouden kummallinen logiikka tuntuu repivän aina vain syvemmän railon köyhän ja rikkaan maailman välille?

— Toivo voi perustua ihmisiin, jotka tekevät rohkeasti ja ponnekkaasti töitä näiden kysymysten ratkaisemiseksi. Toivo elää myös yksinkertaisessa arjessa, jossa keitetään iltapuuro lapsille luottaen siihen, että huomenna on taas uusi päivä.

Suomi vuonna 2117

Sata vuotta on pitkä aika – varsinkin kun ajatellaan taaksepäin.

Kun Mäkisen isovanhempien sukupolvi aikanaan haaveili paremmasta, toiveissa oli täysi vatsa ja kengät koko lapsikatraalle, ehkä kahvikupponen silloin tällöin.

He eivät osanneet unelmoida Suomesta, jossa perheet askaroivat viikonloppupuhteinaan japanilaisia susheja ruokapöytään ja vertailevat kenkien hintoja nettikaupoissa.

— Yhtä vähän me voimme tietää, minkälainen Suomi on sadan vuoden kuluttua, Mäkinen huomauttaa.
Oman elinaikansa suurimmaksi muutokseksi arkkipiispa mainitsee Suomen kansainvälistymisen, ja se muutos on pysyvä.

— Sadan vuoden kuluttua Suomi on nykyistä monikulttuurisempi ja monikielisempi. Ratkomme yhdessä isoja kysymyksiä, jotka koskevat koko maailmaa. Kannamme vastuumme globaalista kehityksestä, olemme mukana vähentämässä eriarvoisuutta ja edistämässä inhimillisiä arvoja, Mäkinen ennustaa.

Lopuksi arkkipiispa muistuttaa, että Suomessa eletään parhaillaan pisintä aikakautta vailla aseellisia konflikteja ja materiaalista kurjuutta. Näin tukevalta pohjalta on hyvä suunnata tulevaisuuteen vailla turhia pelkoja.

—Se on aikamoinen saavutus. Jos rauha ja vakaus ovat olleet mahdollisia edelliset 70 vuotta, niin sama voi jatkua edelleen. Ihmisellä on mahdollisuus ratkaista konflikteja viisaalla tavalla.

  • Teksti: Paula Launonen
  • Kuvat ja video: Liisa Takala ja Vesa Saarinen (videon editointi)


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje