Ajassa
3.3.2017

Suomen ja Ruotsin työmarkkinamallien maaottelussa ei ole selkeää voittajaa

Ruotsissa on 1990-luvun puolivälin jälkeen sitouduttu varsin pysyvästi palkkakoordinaatiomekanismiin, ns. Teollisuussopimukseen, jossa keskeisten teollisuusalojen palkkaratkaisut määrittävät työvoimakustannusten nousun kaikilla muilla aloilla. Sen osapuolet perustelevat avainasemansa sillä, että ne edustavat Ruotsin avointa sektoria (vientisektoria), ja sen vuoksi niillä on sekä suurin intressi että paras kyky mitoittaa työvoimakustannusten nousuvauhti niin, että kustannuskilpailukyky pysyisi riittävän hyvänä. Osapuolten sopimaa kustannusnousua kutsutaan Ruotsissa termillä ”märket”, vapaasti suomennettuna ”normi”.

Eugen Koev_verkkokäyttö
Pääekonomisti Eugen Koev


”Normi” leviää ensinnäkin, koska Teollisuussopimuksen työnantajat huolehtivat, että sitä seurataan sopimuksissa, joissa vastapuolena on Teollisuussopimukseen kuulumaton työntekijäosapuoli. Elinkeinoelämän etujärjestö Svenskt Näringsliv koordinoi sisäisesti jäsenjärjestöjensä sopimuksia. Onnistunut koordinaatio työnantajien puolella on keskeisin mekanismi, jonka kautta teollisuusalojen ”normi” laajenee kattavaksi yksityisellä sektorilla.

Julkisen sektorin osapuolten välisissä puitesopimuksissa (ramavtal) on viittauksia tarpeeseen ylläpitää avoimen sektorin kustannuskilpailukykyä. Esimerkiksi valtion sopimuksissa puhutaan siitä, että valtion palkanmuodostuksen tulee osaltaan edesauttaa kansantalouden tasapainon saavuttamista, eikä se saa loukata kilpailulle avoimen elinkeinoelämän pyrkimystä sellaiseen kustannustason nousuun, joka on sopusoinnussa toimintaympäristön kanssa. Ilmeisesti julkisen sektorin budjetointi on sellainen, että siinä otetaan vahvasti huomioon työvoimakustannusten nousuna juuri teollisuusalojen ”normi”. Näin tosiasiassa ”normi” mitoittaa pitkälle julkisen työnantajan palkankorotusvaran.

Ruotsin sovittelulaitoksella (Medlingsinstitutet) on myös merkitystä ”normin” leviämiselle. Sovittelija ei voi tehdä sovintoesitystä, jonka kustannusvaikutus ylittää ”normin”, vaikka seurauksena olisi lakko tai muu työtaistelutoimenpide.

Työntekijäpuolen keskusjärjestöistä Ruotsin mallissa on merkitystä lähinnä LO:lla eli SAK:n veljesjärjestöllä. LO:n liitot pyrkivät löytämään yhteisymmärryksen mm. tavoittelemistaan palkankorotuksista, ja niillä on tietynlainen keskinäinen raportointivelvollisuus solmimistaan sopimuksista.

Kaikkiaan neuvottelumenettelyn suhteen eroja Suomeen verrattuna on kolme. Ruotsissa työvoimakustannusten nousua on ainakin tarkoitus koordinoida jatkuvasti. Suomessa työnantaja- ja työntekijäliitot eivät ole halunneet sitoutua pysyvästi mihinkään palkkakoordinaatiomekanismiin, vaikka palkkakoordinaation hyödyt on käsitykseni mukaan hyvin ymmärretty. Keskitetyt sopimukset ovat syntyneet aina yksi kerrallaan. Toiseksi Ruotsissa neuvotteluprosessi ei ole keskusjärjestövetoista. Kolmanneksi palkkakoordinaatio toteutuu Ruotsissa monelta osin epäsuorasti, useamman mekanismin kautta.

Suomen keskitetyissä ratkaisuissa on kysymys paljosta muustakin kuin palkkakoordinaatiosta


Ruotsin malli koskee vain työvoimakustannusten nousua. Suomessa keskitettyihin palkkaratkaisuihin on useimmiten kytketty muita keskeisiä päätöksiä ja valtiolla on merkittävä rooli. Valtiovalta on parin viime vuosikymmenen aikana yleensä kytkenyt tiettyjä verotus- ja muita talouspoliittisia päätöksiä kattavien keskitettyjen ratkaisujen syntyyn. Vielä tärkeämpää on, että keskitettyjen palkkaratkaisujen yhteydessä on työntekijöiden ja työnantajien kesken sovittu työelämän ja sosiaaliturvan kehittämisestä. Kuten vuonna 2016 nähtiin, keskitetty ratkaisu saattoi syntyä osana pakettia, joka vastasi maan hallituksen poliittista tahtoa.

Ruotsissa palkka- ja työehtosopimusneuvotteluja pidetään selkeästi työmarkkinaosapuolten asiana, yleistä sosiaaliturva- ja työelämälainsäädäntöä taas hallituksen ja eduskunnan asiana. Käytännössä Ruotsissa työmarkkinaosapuolet ovat sopineet myös sosiaaliturvasta ja työelämästä, mutta nämä sopimukset koskevat vain sopimuksen osapuolia. Selkeä esimerkki tästä ovat ns. työmarkkinaeläkkeet, jotka täydentävät lakisääteistä eläketurvaa. Suomessa työntekijäjärjestöt ovat pitäneet tärkeänä, että sosiaaliturvassa ei synny suuria alakohtaisia eroja.

Suomen ja Ruotsin välillä on eroja varsinaisten palkkaratkaisujen sisällössä. Ruotsissa ”normin” mukainen sopimus tarkoittaa sitä, että alan työvoimakustannukset nousevat sopimuksen seurauksena yhtä paljon kuin Teollisuussopimuksen osapuolten ratkaisussa. Kullakin sopimusalalla päätetään itsenäisesti, paljonko rahaa käytetään palkkoihin ja paljonko muiden työehtojen parantamiseen. Samaten sopimusalalla ratkaistaan vapaasti, miten palkankorotus muodostuu – yleiskorotuksena, paikallisesti vai näiden yhdistelmänä. Ruotsissa on jopa sopimuksia (pääsääntöisesti julkisella sektorilla), joissa on kollektiivisesti sovittu vain neuvottelu- ja seurantamenettelystä, ja yksittäisen työntekijän palkankorotus määräytyy tietyntyyppisen palkkakeskustelun perusteella.

Meillä keskitetyt palkkaratkaisut, lukuun ottamatta vuoden 2011 loppupuolella tehtyä ns. raamiratkaisua, ovat sisältäneet määräyksiä yleiskorotuksesta eli vähimmäiskorotuksesta jokaiselle työntekijälle. Lisäksi keskitetyissä sopimuksissa on usein ollut ns. nais- ja matalapalkkaeriä, joiden tavoittee-na on ollut edistää naisten ja miesten samapalkkaisuutta ja korottaa matalia palkkoja suhteellisesti enemmän. Sopimuskorotusten kustannusvaikutus on tyypillisesti ollut suhteellisesti korkeampi matalapalkka-aloilla. Lisäksi liikkumavara palkankorotusten kohdentamisessa on ollut sekä liitto- että paikallistasolla rajatumpi kuin Ruotsissa.

Onko Ruotsin malli parempi?


Suomen ja Ruotsin kaltaisissa pienissä vientiriippuvaisissa maissa palkanmuodostusmekanismin toivotaan edistävän sekä makrotaloudellista vakautta että mikrotaloudellista joustavuutta. Makrotaloudellisen vakauden tavoite liittyy siihen, että palkkojen yleinen kehitys ei saisi kiihdyttää inflaatiota ja vientisektorin kustannuskilpailukyky säilyisi riittävän hyvänä. Mikrotaloudellisesta joustavuudesta puhuessaan ekonomistit yleensä tarkoittavat, että palkkakehitys eri aloilla ja eri ammateissa heijastaa riittävästi eroja erilaisen työn kysynnässä ja tarjonnassa, jotta olisi oikeanlaisia kannustimia hankkia ja ylläpitää työmarkkinoiden edellyttämiä tietoja ja taitoja sekä liikkua työn perässä vaihtamalla ammattia tai asuinpaikkaa. Toisaalta yritysten pitää pystyä rakentamaan kannustavia palkkausjärjestelmiä, jotta saataisiin niiden ja työntekijöiden intressit sovitetuksi yhteen valittuun toimintastrategiaan.

Inflaatio on ollut vuoden 1990 puolivälistä lähtien hyvin hallinnassa sekä Suomessa että Ruotsissa. Tällä hetkellä ongelmana on pikemminkin liian hidas inflaatiovauhti.

Suomi menetti kustannuskilpailukykyä suhteessa mm. Ruotsiin finanssikriisin aikana useasta syystä. Liittokierroksella Suomessa sovittiin tavanomaista suuremmista palkankorotuksista, Nokia-sektorin rakennemuutos näkyi mm. Suomen työn tuottavuuden heikkenemisenä ja kolmanneksi Ruotsin kruunu heikkeni finanssikriisin alussa. Tilanne saatiin vähitellen hallintaan 2010-luvun keskitetyillä ratkaisuilla ja kilpailukyvyn menetys saadaan tänä vuonna kurottua umpeen.

Mikrotaloudellisen joustavuuden näkökulmasta vaikuttaisi ensi silmäyksellä siltä, että Ruotsin malli tarjoaisi Suomen mallia parempia edellytyksiä, koska se ei sisällä kaikkia sektoreita koskevia palkkojen yleiskorotuksia. Ruotsissa paikallinen sopiminen palkoista on yleistynyt, toki hyvin vaihtelevissa määrin eri sopimusaloilla. Paikallinen sopiminen on paljon yleisempää toimihenkilöiden keskuudessa ja julkisella kuin yksityisellä sektorilla.

Toisaalta pysyvä sitoutuminen palkkakoordinaatioon Ruotsin tapaan ei ole helposti yhdistettävissä vaatimukseen, että eri alojen ja ammattien väliset palkkasuhteet voisivat muuttua. Ruotsissa tiukka ja pitkään kestänyt koordinaatio Teollisuussopimuksen normin mukaan on koettu ongelmalliseksi esimerkiksi opetusalalla ja muissakin naisvaltaisissa julkisen sektorin ammateissa. Suomessa liittokierroksilla on tyypillisesti haluttu ratkaista mm. palkkaukseen liittyviä alakohtaisia ongelmia. Esimerkiksi vuoden 2007 liittokierroksen erityispiirteitä oli, että kunta-alalla haettiin korjausta koulutettujen naisvaltaisten ammattien palkkatasoon. Eri kysymys on, että lähtökohtaisesti perusteltukin pyrkimys parantaa tietyn ammatin suhteellista palkka-asemaa saattaa koordinaation puuttuessa käynnistää haitallista kilpailua palkankorotuksista.


Ruotsissa eri sektorien palkkakehitys on ollut keskenään hyvin samanlaista sen jälkeen, kun palkoista on sovittu nykyisellä mallilla, eli 1990-luvun puolivälistä lähtien. Ruotsissa palkkaerot ovat kasvaneet jonkin verran, mutta silti ne ovat edelleen jopa pienempiä kuin Suomessa. Kummassakin maassa palkkaerot ovat kansainvälisesti katsoen pieniä. Näin ollen Suomen ja Ruotsin palkkarakenteesta ja palkkakehityksestä ei löydy sellaisia eroja, joita voisi suoraan kytkeä Ruotsin korkeampaan työllisyyteen. Epäselväksi jää, onko Ruotsin palkanmuodostus joustavampaa, laajemmasta paikallisesta sopimisesta huolimatta.

Kaikkiaan sekä Suomen että Ruotsin palkanmuodostusmalleissa on piirteitä, jotka erikseen tarkasteltuna saattavat olla eduksi joko makrotaloudelliselle vakaudelle tai mikrotaloudelliselle joustavuudelle, mutta kaiken kaikkiaan on vaikea löytää perusteluja julistaa jommankumman malli toista paremmaksi. Myös julkista keskustelua palkanmuodostuksesta käydään molemmissa maissa samoista teemoista: ovatko palkkaerot liian pieniä vai liian suuria, mikä on julkisen sektorin rooli, miten sen tarpeet otetaan huomioon, ja miten sukupuolten välisiä palkkaeroja tulisi kaventaa?



Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje